Elämäni pähkinänkuoressa
Ehdin olla opettajana 25 vuotta. Rakastin työtäni ja tein sitä suurella intohimolla. Erityisen kiinnostunut olin kirjallisuuden ja kirjoittamisen opettamisesta. Eiköhän sentään jokunen oppilaani saanut kipinää kirjoittamiseen.
Poltin kynttilää kahdesta päästä. Kymmenen vuotta kärsin todella pahasta unettomuudesta. Heräsin sydänyöllä melkein joka yö. Maalasin ja kirjoitin. Aamulla kouluun. Ja seuraavan yönä sama toistui. Ja seuraavana, ja seuraavana… Se oli kuin huumetta. Olin valtavan tuottelias.
Mutta sitten pääsiäisenä 2007 romahdin. Voimani loppuivat. Yritin selittää lääkärille, että minun pitää mennä kouluun elokuun 13. päivä, koska silloin alkaa syyslukukausi. En vielä tiennyt, kuinka totaalisen väsynyt olin. Aloin tajuta tilanteen vakavuutta vasta syksyllä. Mutta voimat eivät palautuneetkaan. Lopulta minä – lääkärin ohjauksessa – ymmärsin, että elämäni muuttuu täysin. Minä jään eläkkeelle. Alkusokin jälkeen ja totuttelun jälkeen huomasinkin, että kohtalo on kuljettanut minut uusille poluille.
Ensimmäisen runokokoelmani kirjoitin v. 1983. Runokokoelmia on kertynyt 6-7 kappaletta. Yhtään ei ole julkaistu. Olen niitä lähetellyt kustantajille. En tosin enää viime aikoina. Jotkut ystävistäni ovat runofanejani, mutta ei heitä montaa ole. Tavoitteeni? Tunnen olevani tuuliajolla runojeni kanssa. Kaipaan lukijakuntaa.
Kirjoitan runoa ja maalaan taulua yhtä aikaa. Kaksi pöytää vierekkäin. Hetken istun ateljeepöydän äärellä ja sitten hetkeksi runopöydän äärelle. Miettimistauko.
Kymmenen vuotta sitten kehitin itselleni tärkeän ja merkittävän taidemetodin. Se on hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin tehokkaampi. Kirjoitan luonnoskirjaan kysymyksen: “Mitä ikuisesti tärkeää tein eilen?/ Mitä ikuisesti tärkeää tapahtui eilen?” Kun laittaa mausteeksi tuon ‘ikuisesti’-sanan, niin pystyy porautumaan ja zoomautumaan todella tarkasti. Sitten kirjoitan vähintään sivun verran. Lopuksi kirjoitan: “Minkä kuvan nyt piirrän? Minkä nimen annan kuvalle?” Tästä samasta luonnostekstistä etsin myös runoni ns. syntysanat.
Minulla on 10-kuinen basenjikoiranpentu, Bella nimeltään. Siamilainen kissa Kristalli Poika nimeltään ja sfinks-kissa Ristilukki nimeltään. Asun ylellisesti omistusasunnossa Korsossa, Vantaalla. Kotini on peräti 90 m2; iso ateljee, kirjasto, olohuone, makuuhuone, keittiö, lasitettu parveke.