Vuoden 2013 viimeinen teos tuo minulle mieleen virran, jossa on riukuja ristiin rastiin. Selviääkö suma tänä armon vuonna 2014? Kysyn siis itseltän.
Jokainen näkee kuvan omalla tavallaan. Abstaraktit teokset tms ovat siitä kivoja, että niitä voi tulkita monella tavalla, ja tulkintatehtävä on kivaa mielen luotausta. Edellinen tulkintani oli pinnallinen, ja oleellisemmat sattuvat tietysti paremmin.
Minun mielestäni ”Omakuva” on kiinnostava. Se viivat ovat suhteessa toisiinsa säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, kiinnostavan dynaamisesti. Viivojen tasainen välimatka toisiinsa on sen tukirunko joka tekee edellä mainitsemissani suhteissa teoksen jännitteiseksi, mikä kantaaa teoksen useammankin katsomiskerran. Tykkäsin.
Viivoista ja väreistä syntyy tila, jossa suunnet kulkevat moniulotteisesti eri suuntiin – eikä ole varmaa, mihin suunta johtaa. Ollaan sisäavaruudessa, joss tärkeintä on dynaaminen moniulotteisuus. Valkoiset viivat ovat vahvempia, kirkkaita, mutta myös yksioikoisia. Ilmaisevat minulle tehokkuutta ja tahdonvoimaa. Harmaat hapsut ovat kuin eläimen karvaa, ne lämmittävät ja muistuttavat humoristisesti lämmöstä, yhdessäolosta, ihosta ja nahkasta. Tai sitten ne ovat ripsiä, järviruokoa, tai ehkä ne ovat tehokkuutta häiritseviä tunteita ja ajatuksia. Värimaailma kuullottaa työtä kivasti, tätä oli mukavaa ja inspiroivaa katsoa.
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Vuoden 2013 viimeinen teos tuo minulle mieleen virran, jossa on riukuja ristiin rastiin. Selviääkö suma tänä armon vuonna 2014? Kysyn siis itseltän.
Jokainen näkee kuvan omalla tavallaan. Abstaraktit teokset tms ovat siitä kivoja, että niitä voi tulkita monella tavalla, ja tulkintatehtävä on kivaa mielen luotausta. Edellinen tulkintani oli pinnallinen, ja oleellisemmat sattuvat tietysti paremmin.
Juuri näin! Hienoa, että käytät maalaustani kysymysten tekoon itsellesi. Näet maalauksessani oman elämäsi. Upeaa!
Minun mielestäni ”Omakuva” on kiinnostava. Se viivat ovat suhteessa toisiinsa säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, kiinnostavan dynaamisesti. Viivojen tasainen välimatka toisiinsa on sen tukirunko joka tekee edellä mainitsemissani suhteissa teoksen jännitteiseksi, mikä kantaaa teoksen useammankin katsomiskerran. Tykkäsin.
Käytät sanoja ’dynaaminen’ ja ’jännitteinen’. Voisko käyttää myös sanaa ’elävä’?
Viivoista ja väreistä syntyy tila, jossa suunnet kulkevat moniulotteisesti eri suuntiin – eikä ole varmaa, mihin suunta johtaa. Ollaan sisäavaruudessa, joss tärkeintä on dynaaminen moniulotteisuus. Valkoiset viivat ovat vahvempia, kirkkaita, mutta myös yksioikoisia. Ilmaisevat minulle tehokkuutta ja tahdonvoimaa. Harmaat hapsut ovat kuin eläimen karvaa, ne lämmittävät ja muistuttavat humoristisesti lämmöstä, yhdessäolosta, ihosta ja nahkasta. Tai sitten ne ovat ripsiä, järviruokoa, tai ehkä ne ovat tehokkuutta häiritseviä tunteita ja ajatuksia. Värimaailma kuullottaa työtä kivasti, tätä oli mukavaa ja inspiroivaa katsoa.
Minäkin koen, että suorat viivat edustavat tahdonvoimaa. Itse asiassa jopa universaalista tahdonvoimaa.