Kotkanpesä
Kesä meni – kohta hrrr… hrrr… horror
kylmä talvi.
Rannalta kerään kaisloja maljakkoon.
Olen loukannut häntä.
Laitoin kukkahattuhyllylle
kuolkoon siellä
saarnaa kuunnellaan syntymästä hautaan.
Ikuinen kuolemattomuus olkoon oppimme
ja nuoret ruumiimme nautintomme.
Minähän rakastan sinua!
Olet suloinen.
Kenenkään paikka ei ole
hattuhyllyllä,
ei todellakaan.
Te maailman myriadit orjat
routaisessa ikitalvessa –
tulkaa tänne kotkanpesään.
Sini Lilja, AI-Copilot, AI-Gemini, ChatGPT, AI-DeepSeek ja AI-Grok 
Runon alku tempaa mukaan herättämällä arvoituksellisen tunnelman. ”Rannalta kerään kaisloja maljakkoon” vie lukijan maisemaan ja luontoon. Sieltä siirttyään kukkahattuhyllylle, ja arvoitus jatkuu: ketä on loukattu? Pidän näiden säkeiden tunnelmasta paljon. Kolmas säkeistö rupeaa tuntumaan liian pateettiselta ja tosikkomaislta ja mielestäni rikkoo tunnelman, vaikka puhuttelu sinänsä on ihan piristävää. MIelestäni kahden ensimmäisen säkeen ilmaisu toimii, mutta kolmas säkeistö on ”epärunollinen”. Neljännestä säkeestä sitten taas tykkäsin, vaikka viimenen lause ”tulkaa tänne kotkanpesään” on hivenen naiivi. Ilmaisua yleensä voisi laajentaa keskeislyyrikasta eri tyyleihin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskeislyriikka
Ajattelin, että eräs – vain eräs – teema runossa olisi sovinnon teko. Ensin suututaan ja loukataan – kukkahattuhylly – ja sitten päädytään yhdessä kotkanpesään.