Kalastamassa
.
Tänään meri on hidas ja hiljainen.
On vain yksi kalastaja
ja sekin lähellä rantaa.
Kevyt tuulenvire hyväilee kasvoja.
Koira heiluttaa häntäänsä ja
kurkistelee veneestä.
.
Aivot on meri
– syvä, voimakas, myrskyävä –
pinnan alla
rikasta elämää; mielikuvia.
.
Kalastaja onkii
onkii mietteitään.
Tänään ajatusparvet
eivät ole liikkeellä.
Pyhäaamu on hiljainen.
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Tämä on hyvä, koska ensimmäinen säkeistö on niin kirkas kuva. Kun toinen säkeistö paljastaa koko runon vertauskuvaksi, kolmas olisi voinut olla ehkä hiukan aktiivisempi. Kalastaja ainoastaan onkii, ja toteaa että ei tartu. Loppu ikään kuin puuttuu.
Ajattelin, että runon lopetus olisi se, että on pyhäpäivä, jolloin ei tehdä työtä, jolloin runoilijakin rauhoittuu. Se on runon loppu. Arki koittaa pian ja silloin taas ajatukset vilistävät ja on jotain, jota pyydystää.
Ok. Tosiaan, kun runon lukee yhteen, se on looginen ja selkeä. Jotenkin tulin verranneeksi viimeistä säkeistöä keskimmäiseen. Mutta pysäytettynä kokonaisuutena tuota on katsottava.