ruusun piikki

kohtaloni on julma:

he ovat mykkäkoulussa
he eivät puhu minulle
he ovat välinpitämättömiä

rintani pakahtuu
sydäntä palelee – kylmä –
miksi he eivät reagoi?

hiljaisuus on nonsaleeraamista
kurkkuani kuristaa
tämä painostava epäinhimillisyys