Ihan lähellä

Tänään yritän
vain piirtää viivan
joka on kaunis
mielenkiintoinen
ja yksinkertainen.

Nämä korret soivat
elävät
tykyttävät.

Ne ovat nyt
eilen
tänään.

Kuka se oli?
Mikä oli nimensä?
mutta mitään ei näy
vain suora salainen.

Hetkiä ikuisuudessa nro 4

mitä ikuisesti tärkeää on tapahtunut elämässäni eilen ja toissapäivänä?
elämääni on vyörynyt tsunamin lailla Instagram, tein sinne tilin muutama päivä sitten (käyttäjätunnus: sini.lilja.art), aloin seurata nykytaiteilijoita ympäri maapalloa, ja voi hyvänen aika! valtava määrä taiteilijoita, museoita, gallerioita on pienessä älypuhelimessani (Samsung Galaxy S5), suunnaton kuvatulva täynnä toinen toistaan hienompia taideteoksia, ja minä menin mukaan virtaan uimaan eli olen laittanut tililleni nyt seitsemän maalaustani ja olen saanut seuraajia ja tykkäyksiä, olen ollut ihan pökerryksissä, kuohuksissa, innoissani, viikonloppuna päätin vain levätä ja rauhoittua, tyyntyä ja tottua tähän globaaliin taidemaailmaan, joka nyt on tullut kotiini

Hetkiä ikuisuudessa nro 3

Mitä ikuisesti tärkeää minulle tapahtui eilen? Tärkein asia eilisessä oli se, kun ystäväni Mika Heinonen aivan yllättäen alkoi tehdä uskomattoman upeita ja ennen kaikkea ’puhuvia’ kuvia tietokoneella. Olin täysin lumoutunut. En ole koskaan nähnyt kuvia, joissa olisi niin paljon inspiraatiota. Tulkinta toisen jälkeen seurasi. Ajattelin, että alan katsoa kuvia Instagramissa samalla metodilla eli annan kuvien ’puhua’ minulle ja sanojen virrata.

Toinen tärkeä tilanne eilen oli se, kun soitin pianoa Katulähetyksen ruokailussa. Eilen oli kevätjuhla ja viimeinen syöntikerta tällä kaudella. Soitin kevätaiheisia lauluja. Hetken soitettuani tunsin, että ihmiset alkoivat kuunnella ja että he pitivät kuulemastaan. Sain kontaktin yleisöön ja se innoitti minua vielä parempaan suoritukseen. Esiintyjän ja yleisön suhde on ainutlaatuinen elämys.

Hetkiä ikuisuudessa nro 2

en käytä isoja alkukirjaimia enkä pisteitä, ainoastaan pilkkua, tämä assosiatiivinen tyyli tuntuu parhammailta

ensin siis kysyn: ’mitä ikuisesti tärkeää tapahtui eilen’,  kello on nyt 5:30 aamulla, nukuin sikeästi seitsemän tuntia, olo on mitä parhain, aivot ovat levänneet, keskittymiskyky on hyvä, usein kun esittää tämän kysymyksen, niin aluksi kaikki eilisen muistot ovat itsestäänselviä, mutta jossain vaiheessa tulee oivallus, välähdys: ’tämä oli todella tärkeää eilen’

kirjoittelin kuvapäiväkirjaani kronologisesti eilisen tapahtumia, olin jo sulkea kirjan ja todeta, että eilisessä ei ollut mitään sen kummempaa, mutta hetkellä kun olin jo luovuttaa, muistin yhden tärkeän asian, ja se oli se, että olin perustanut Instagram-tilin (käyttäjätunnukseni on sini.lilja), aluksi en ollut yhtään innostunut Instagramista, ajattelin, että se on köyhän miehen Facebook (en oikein ole vieläkään syttynyt Facebookista, olen todennut, että Facebook ei ole juttuni, mutta kaikesta huolimatta roikun mukana),

mutta eilen tapahtui läpimurto Instagramissa! siellähän ovat kaikki kuvataiteilijat! tajusin, että ei tarvitse tuntea henkilökohtaisesti ihmistä, jonka tiliä alkaa seurata, aloin tykkäämään taideteoksista ja taiteilijoista, sitten itsekin laittoin Instagramiin kaksi maalaustani, tänään laitoin valokuvan ateljeestani, tunnen, että olen connected ihmisiin ja taidemaailmaan, ihana kuvien virta, ihana ihmeellinen älypuhelimeni Samsung Galaxy S5, tämä ihmeellinen internetin maailma

Hetkiä ikuisuudessa nro 1

Aloin kymmenen vuotta sitten kysyä itseltäni, että mitä ikuisesti tärkeää olin tehnyt eilen. Tässä metodissa on olennaista, että kysymystä edeltää hyvin nukuttu yö. Uni on ehtinyt prosessoida tapahtumia ja mieli tekee kirkkaana havaintoja ja oivalluksia eilisestä päivästä. Tällä menetelmällä saan motiiveja taiteeni tekemiseen; seka kuvataiteeseen että runoihin ja sarjakuviin.

Niin eilinen! Eilen nukuin sikeät ja syvät päiväunet. Uneni oli merkittävä:

100-vuotias vainaja, neiti-ihminen 1800-luvulta, lahjoitti minulle ison ja hienon jugendasunnon Helsingin Eirasta. Kiinteistövälittäjä tuli kertomaan minulle, että olin voittanut arpajaisissa tämän palkinnon. Kävin toimistolla monta kertaa kysymässä, olenko tosiaan perinyt tällaisen hienon asunnon. Minulle vain naurettiin eikä vastattu mitään. Luulin, että minua olisi huijattu. Mutta menin seuraavanakin päivänä tapaamaan kiinteistövälittäjää ja tällä kertaa hän sanoi, että lähdetään katsomaan sitä asuntoa. Näin tehtiin. Ovi avattiin ja olin isossa ja vanhassa huoneistossa, jossa riitti huoneita huoneiden perään. Asunto teki valtavan vaikutuksen minuun. Sitten kiinteistövälittäjä sanoi, että minun pitäisi todistaa henkilöllisyyteni. Otin esille ajokorttini. Ja niin asia oli selvä. Kiinteistövälittäjä sanoi, että asunto on nyt minun. Tämän jälkeen juttelin vainajan kanssa. Hän toivotti minulle onnea ja sanoi, että olin juuri oikea ihminen perimään hänen omaisuutensa. Olin valtavan onnellinen ja kiitollinen.