Ihmeellistä!

Kukanpäivänä nuput aukeavat
ja salaisuus selviää
kaikki ratkeaa ilman tuskaa
vaadin paljon
mullistavaa sellaista välähdystä
mahdanko löytää tuota uutta ja ihanaa
inspiraatiota kaiken muuttavaa?
pääsenkö äärirajoille?
sisälle luomisen ytimeen?

Valloitan ateljeen ja
ryöstän sieluni ihmeellisen
kaivoni syvän, raikkaan ja neitseellisen
ja juon ja juon vettä innoittavaa
oi voi, mä silloin riemusta ratkean
uusi taiteeni sarastaa ja
kohta jo kukoistaa
lähteeni pulppuaa.

Lukko on murrettava
ovi apposen auki avattava
sekä valoa, valoa, varjot kaikki
kesän sisälle päästän.

Pesän uuden rakennan
pienen, pehmeän
sinne sinut sisustan
hymyile vaan!
onni puutarhassa taapertaa.