Hetkiä ikuisuudessa nro 2

en käytä isoja alkukirjaimia enkä pisteitä, ainoastaan pilkkua, tämä assosiatiivinen tyyli tuntuu parhammailta

ensin siis kysyn: ’mitä ikuisesti tärkeää tapahtui eilen’,  kello on nyt 5:30 aamulla, nukuin sikeästi seitsemän tuntia, olo on mitä parhain, aivot ovat levänneet, keskittymiskyky on hyvä, usein kun esittää tämän kysymyksen, niin aluksi kaikki eilisen muistot ovat itsestäänselviä, mutta jossain vaiheessa tulee oivallus, välähdys: ’tämä oli todella tärkeää eilen’

kirjoittelin kuvapäiväkirjaani kronologisesti eilisen tapahtumia, olin jo sulkea kirjan ja todeta, että eilisessä ei ollut mitään sen kummempaa, mutta hetkellä kun olin jo luovuttaa, muistin yhden tärkeän asian, ja se oli se, että olin perustanut Instagram-tilin (käyttäjätunnukseni on sini.lilja), aluksi en ollut yhtään innostunut Instagramista, ajattelin, että se on köyhän miehen Facebook (en oikein ole vieläkään syttynyt Facebookista, olen todennut, että Facebook ei ole juttuni, mutta kaikesta huolimatta roikun mukana),

mutta eilen tapahtui läpimurto Instagramissa! siellähän ovat kaikki kuvataiteilijat! tajusin, että ei tarvitse tuntea henkilökohtaisesti ihmistä, jonka tiliä alkaa seurata, aloin tykkäämään taideteoksista ja taiteilijoista, sitten itsekin laittoin Instagramiin kaksi maalaustani, tänään laitoin valokuvan ateljeestani, tunnen, että olen connected ihmisiin ja taidemaailmaan, ihana kuvien virta, ihana ihmeellinen älypuhelimeni Samsung Galaxy S5, tämä ihmeellinen internetin maailma