Löysin nektarin

Löysin nektarin

Järjestin vaalit
äänestin itselleni tulevaisuuden
kirjoitin lippuun vain rohkaisun sanoja
kuten ’Elämänjano vie läpi harmaan kiven.’

Minkä puolesta äänestin?
mustan vai valkoisen?
sanoinko kyllä vai ei?

Olen rakastunut ikuisuuteen
suudelmaan rakkaani.

Haluni elää luikertaa kuin paratiisin käärme
se etsii kiihkeästi puuta
hedelmää johon salaisuus on piilotettu
mutta tiedonpuitahan on äärettömästi!
kohta hedelmät kypsyvät
kenelle ne kelpaavat?

Tule kanssani rakkaani!
katetaan pöytä ja
tullaan inspiraatiosta täydellisiksi
palaset loksahtavat paikoilleen; ou jee!

Ihmeellistä!

Ihmeellistä!

Kukanpäivänä nuput aukeavat
ja salaisuus selviää
kaikki ratkeaa ilman tuskaa
vaadin paljon
mullistavaa sellaista välähdystä
mahdanko löytää tuota uutta ja ihanaa
inspiraatiota kaiken muuttavaa?
pääsenkö äärirajoille?
sisälle luomisen ytimeen?

Valloitan ateljeen ja
ryöstän sieluni ihmeellisen
kaivoni syvän, raikkaan ja neitseellisen
ja juon ja juon vettä innoittavaa
oi voi, mä silloin riemusta ratkean
uusi taiteeni sarastaa ja
kohta jo kukoistaa
lähteeni pulppuaa.

Lukko on murrettava
ovi apposen auki avattava
sekä valoa, valoa, varjot kaikki
kesän sisälle päästän.

Pesän uuden rakennan
pienen, pehmeän
sinne sinut sisustan
hymyile vaan!
onni puutarhassa taapertaa.

Odotettu vieras

Odotettu vieras

Tänään on ilmassa taikaa
odotan ihmettä
vähäpätöinen olen
ehkä muurahainen
mutta kuitenkin kiva likka
minkä takia nimeni mainittiin?
luulen:
ääneni on heinäsirkan varmaan.

Väinämöinen pilvissä jyrisee
suuttuessaan salamoita iskee
talviunilta heräsi
sateenkaaren asukkaat
luokseni maahan tipahtivat
Väinämöinen heistä rakkain on.

Lakaisen lattian ja kodin koristan
herran tänne
tervetulleeksi toivotan
taloni hormi kunnossa on
takkatulen äärellä
mies minulle tarinoi
tämä aamuun asti kestäköön
– en pane vastaan
kauan sanat eläköön.

Totuuden paikka

Totuuden paikka

Kylläpä toden totta
pelaan tämän ottelun loppuun asti
pisteitä en laske
annan lahjaksi
vastaanotan ilmaiseksi
ovatko pelin säännöt totta?
totta totisesti!

Viskaan pelikentälle
sitä sun tätä
onko mailan varressa kukaan?
missä maali?

Voi sentään;
eihän peli vaan kesken lopu?
aurinko vielä pitkään palaa
kaikki loppuu
lopulta sammuu ja sulaa
ikuiseen ja pimeään jääkauteen?

Putsaako tämä peli pöydän
putipuhtaaksi vai
rutiköyhäksi?
joka äijä tuupertuu
ja maatuu, pois kaatuu
ja minä motkotan:
tämä tapaus ei voi olla
näin kylmä
lopputulos on onneksi epäselvä

Teen siirron laudalla
kysyn neuvoa auringon valolta
se ei valehtele,
kuinka peli päättyy
ei, ei!
jossain on Paratiisi
missä?
kaukaisella tunturilla?
pienellä saarella?
jossain!

Hamekangas

Hamekangas

Unessa näin hämähäkin seitin
sepitin tarinan kodista
nukuttiin yhdessä
pienessä talon kellarissa.

Kahvia hörpittiin
kun aamuaurinkoa kehuttiin
tällainen tapa vaan on
ja hämähäkin seittiä ihmeteltiin
– oliko tullut saalista?

Kunpa seitistä hameen saisin
ja hämähäkki sen kutoisi
koristeeksi kastepisaroita
laittaisi lasihelmiä hohtavia
valoa heijastavia
loimet ja kuteet  hienot
hämähäkin kangaspuissa
nyt saa hämmästellä.