rujo laulu

hengitän hyvin hiljaa –
en narise, en surise, en ajattele en mitään
lauluni olikin täysin mykkä
sävelmäni on äänetön

möly kirvelee korvissa
vaskitorvet pauhaa
mutta minä olen tyhjä
tämä kaikki päättyy pian

tööt tööt – pilvet törmäävät
ilta-aurinko räjähtää
mutta en kuule mitään
sillä korvissani rummuttaa tyhjyys

Kaikki on tärkeää

säpsähdin kun oivalsin
heikko muistikuva vanhenee
täytyy varoa, ettei lasi taas putoa
en halua unohtaa mitään
tallennan ihan kaiken;
suuret ja pienet
mustat ja valkoiset
tämä vaihtoehto voi olla
nolla – tyhjä
kuitenkin etsin täysosumaa –
ykköstä
vaikka ne ovat vastakohtia
haluan muistaa taivaan ja helvetin
minulla on voimakas tarve palauttaa
mieleen, se mikä on ikuisesti tärkeää;
suru ja ilo
nauru ja kyyneleet