rujo laulu

hengitän hyvin hiljaa –
en narise, en surise, en ajattele en mitään
lauluni olikin täysin mykkä
sävelmäni on äänetön

möly kirvelee korvissa
vaskitorvet pauhaa
mutta minä olen tyhjä
tämä kaikki päättyy pian

tööt tööt – pilvet törmäävät
ilta-aurinko räjähtää
mutta en kuule mitään
sillä korvissani rummuttaa tyhjyys