Kevätpäiväntasaus

Universumi on
sopusuhtaisessa tasapainossa.
Kaikki on sopivasti
– ei sinne päin tai suht koht –
vaan taivas on täydellinen salaisuus,
jossa kevätilta läikähtelee
vaaleanpunaisena.
Yhdessä sitä tähyillään.
Ystävä sanoo tavallinen.
Minä taas epäilen.
Tartun uskooni puhtaaseen.

nuoskalumi

kolea maaliskuu
– kesä hiipii haaveisiin –
märkää ja kylmää
valo harmaata ja varjotonta
puro vielä jäässä
pääsiäispupu piilossa

kaikki on niin normaalia
no niin!

ulkoilma ei houkuttele
en halua mennä
vesipisaroiden sekaan
ja palella

Pelko tappiosta

Aamuaurinko juhlii häitään,
joissa mustarastas laulaa.
Jumalan Tyttö herää ja syntyy
uudestaan, yhä uudestaan ja uudestaan.
Sillä tänään hänen on määrä
kultainen palkinto elämän kilpailussa voittaa;
sillä totta totisesti
joka aamu armo uus
tässä verisessä taistelussa.
Tämä morsian kuolla ei tahdo ollenkaan.

Onko kukaan rikas päivien luvussa?
Pian, pian elämän sima on juotu.
Sittenkö kaikki on ohi?
Ja ilta on väsynyt.

Mitä on puhe katumuksesta?
Onko omatuntosi pölyttynyt?
Mutta vielä valo kajastaa;
päivä ja yö kättelevät
sanovat hyvästit toisilleen.