Aamurukous
Tervehdin sinua rakas Jumala –
mistä löydän sinut?
missä sinä olet?
Saatana söi edellisen syksyn sadon
nyt suojelen kallisarvoisia nisunjyviäni
jotka voivat itää ikuisuuteen
minkä neuvon annat?
säädän mieleni asetuksia:
etsin sinua
olet aivan lähellä
tahdon uskoa johdatukseesi
että armosi pelastaa
että elämäni ei valu hukkaan
kuulen hiljaisen äänesi
joka kysyy: ’Kyllä vai ei?’
rakas Jumala, mennään yhdessä
tähän päivään, täysillä lennetään
ja noustaan ylös korkeuksiin
taivaankannelle auringonnousua
vastaanottamaan
sinä opetat: ’Kuolema on vain portti.’
sitkeästi ja sinnikkäästi
sinä olet minun voimani
ja suurin rakkauteni
palvelen Herraa ilolla
Hyvä runo. Mielestäni tuo ”saatana söi sadon” on hiukan liian töksähtävä ja epämääräinen ilmaisu. Vaikka kuinka lyhyestikin voisi kertoa miten se tapahtui.
hei Erkki, kiitos palautteesta! en ruvennut muuttamaan Aamurukousta, mutta sen sijaan kirjoitin ’erään tarinan’, toivottavasti se valaisee hiukan epämääräisyyttä, jota koit runossa Aamurukous