kalman suudelma

paratiisisaarella kukkivat valkovuokot
ensimmäinen sanan maailmankaikkeudessa oli
”kulta!”
siellä rukoilen sinua
universumilla on tärkeä sanoma minulle:
todellakin ihme – olen ja elän

mutta auringonsäteet karkaavat avaruuteen
inho nostattaa voimakkaita pelon tunteita
onko kaikki vain hetkellistä mielipahaa?
jatkuuko kirous ikuisesti?
sammuuko tähtien elävä tuli?
kaikki päättyy pimeyteen ja kylmyyteen

tulin kaapista ulos kahdessa eri asiassa Facebookissa, ensinnäkin kerroin Facebookissa, että olen lukenut Urantia-kirjaa jo vuodesta 1985, laitoin linkin, josta pääsee lukemaan netissä Urantia-kirjaa, Facebookissa Elina kysyi, mikä on Urantia? vastasin siihen, että Urantia-kirja on hengellistä science fictionia, lisäksi kerroin,
että tavoitteeni on kehittyä nimenomaan Urantia-taiteilijana, mutta en ole kovin varma, ovatko runoni hengellisiä, toinen kaapista ulostulo oli maalausten julkaiseminen Facebookin puolella, aluksi pelkäsin, etten saisi mitään
palautetta, mutta erehdyin täysin, kommentteja tuli valtasti ja nimenomaan kun pyysin tauluille nimiehdotuksia, niin nimiehdotuksia ihmiset innostuivat keksimään roppakaupalla, tuntui todella hyvältä ja päätin jatkaa taulujen julkaisua Facebookissa, ja seuraava haaste – kaapista ulostulo – on tämä ”hetkiä ikuisudessa”-ketju… olisi niin
mukavaa, kun pystyisin vaikka pari kertaa viikossa päivittämään tätä ketjua, selailin päivkirjaa, josko siellä olisi hyviä aiheita tähän ketjuun, mutta taas kerran jouduin toteamaan, että päiväkirja on aivan liian intiimiä julkaistavaksi, voin vain todeta, että kirjoitan paljon päiväkirjaa, mutta mikä sitten olisi tämän ketjun funtio,
haluaisin tunteen kaapista ulostulosta, haluaisin olla rohkea ja avautua, mutta mitä se voisi olla? keksin vielä uuden ketjunkin, nimittäin ”päivän rukous”, olen maalannut monena päivänä peräkkäin, runot ja sarjakuva ovat jääneet ihan varjoon, tänään yritän kirjoittaa runon

en kapinoi, en niskoittele

milloin koittaa päivä
jolloin tunnustan tosiasiat
minun on lausuttava ääneen tuomio:
minusta tulee vielä kaunotar
vaikka ötökät eivät siihen usko
puro lirisee vielä iloisesti
pieni lintu visertää oksalla ja
löydän korun, sammaleesta teen rintarossin

oliko se mies sittenkin surkea sisilisko?
luulin häntä ritariksi
mutta suutelin kovaa, kylmää kalliota
en saanut vastakaikua tunteilleni
olisin halunnut olla heilansa

ihme on sittenkin ihan tavallista
ähäkutti: pääsinpäs  kuivin jaloin perille