syyslaulu Daavidin pojalle

joskus – aika usein! –
sumu leviää välillemme
pelkään; kadotin sinut viime talvena
on tuskallista olla erossa sinusta
nyt olen varovainen, jotten nakkaa sinua pois
sydämeni loimu ei saa näivettyä
yritän kovasti päästä liki sinua
kerron sinulle salaisuuteni
sillä rakastan kosmista lakia
suunnistan sinne päin; kohti sinua
anon päästä luoksesi

minne jäljet johtavat?

onko nimeni elämän kirjoissa?
eipä tullut mieleeni
koko maa on kirouksen alla
yksi toisensa jälkeen uupuu
nämä portaat johtavat taivaaseen
nämä laskeutuvat kapinaan
rahvas napisee
moukat sadattelevat
ilta jo on
minä rukoilen
huikea tulevaisuus odottaa
kuvankauniissa lasikaupungissa?
sillä minä olen…
missä sinä olet?