Kivi

King, king, king on kuningas
hyppäs hyvin korkealta
aivan avaruuden kivelle:
”Hyppää pois, hyppää pois!”
tytön koira äänetön
ja kaksi kissaa miukuvat.

Pen, pen, pen on kynä
joka lorua kirjoittaa:
”Sikin sokin,
mullin mallin!”
Tytöllä villasukat harmaat,
ompelukset ihanat.
Hei! Nyt kaikki piiloon pussiin!

Simpukalla on mukavat oltavat:
se saa olla ukon taskussa,
pienessä rasiassa.

Mutta vankilassako olen?
Tämä kotelo niin ahdas on.
Jos huudan täysillä:
”IRTI, IRTI, IRTI!”
niin mitä tapahtuu?
Silloin Ritarimiekka tulee
kanssani taistelemaan.

Ukko käden taskuunsa panee,
mutta simpukkaa ei löydy mistään.
Etsitään, etsitään eikä löydy.

Kuk-ku-luu-ruu; ette löydäkään minua.
Rasavillin kiharainen tukka hulmuaa.
Löytyihän se simpukka – tyynyn alta.

Tyttö kiipes kaapin päälle
korkealle hui ja hai.
Päätä huimaa oi joi joi.
Mutta kuinkas sitten,
mitäs sitten?

Söpösti pöly lentelee
taidan unohtua tänne.

Mutta, mutta
missäs se, missäs se
esiliina on?

Jihuu!
Saman kaapin sisällä!
Kivasti roikkuu koukussa!

Haukkaa, haukkaa omenaa –
mutta varo vaan, varo vaan!
Sen hienon, hienon tuoksu
voi sut niin lumota.
Ja koko pitkän ikuisuuden
himoitset omenaa.

Noita pienä pullukoita,
punaisia, vihreitä, kaikenlaisia,
makeita, happamia, ihania!

Ukko ja akka

Ukon akka on kuin munakas;
ei mee rikki ollenkaan
sanoo vaan niks ja naks
ja kuoren puhkaisee
ja ulos astelee!

Tuu, tuu tänne
akka huutelee.
Täällä elämänpuu
suukkoja jakelee.