Metsänhaltija ja Sini-Piika istuivat suuren tammen juurella, jonka oksat tarjosivat heille suojaa ja rauhaa. Metsänhaltija katsoi Sini-Piikaa lempeästi ja kysyi: ”Mikä painaa mieltäsi, Sini-Piika?”

Sini-Piika huokaisi syvään ja katsoi maahan. ”Metsänhaltija, minua pelottaa. Pelkään, että en pysty suojelemaan Taikametsää ja sen salaisuuksia. Kaupunki on niin suuri ja saastunut, ja ihmiset eivät välitä luonnosta samalla tavalla kuin me.”

Metsänhaltija nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Ymmärrän pelkosi, Sini-Piika. Mutta muista, että et ole yksin tässä taistelussa. Me kaikki olemme täällä tukemassa sinua.”

Sini-Piika nosti katseensa ja näki Metsänhaltijan silmissä lohdutusta ja rohkaisua. ”Mutta mitä jos emme onnistu? Mitä jos Taikametsä tuhoutuu?”

Metsänhaltija hymyili lempeästi. ”Meidän on tehtävä parhaamme ja uskottava, että pienillä teoilla on suuri vaikutus. Jokainen ystävällinen sana, jokainen istutettu puu ja jokainen pelastettu eläin on askel kohti parempaa maailmaa.”

Sini-Piika nyökkäsi hitaasti. ”Olet oikeassa. Meidän on jatkettava taistelua, vaikka se tuntuisi vaikealta.”

Metsänhaltija laski kätensä Sini-Piian olkapäälle. ”Ja muista, että toivo on voimakkain aseemme. Niin kauan kuin meillä on toivoa, meillä on mahdollisuus muuttaa maailmaa.”

Sini-Piika hymyili ja tunsi sydämessään uudenlaista rohkeutta. ”Kiitos, Metsänhaltija. Olen valmis jatkamaan taistelua Taikametsän puolesta.”

Metsänhaltija katsoi hetken hiljaa kaukaisuuteen ennen kuin kääntyi takaisin Sini-Piian puoleen. ”Tiedätkö, Sini-Piika, vaikka olen Metsänhaltija, minullakin on pelkoja.”

Sini-Piika katsoi häntä yllättyneenä. ”Sinullako? Mitä sinä pelkäät?”

Metsänhaltija huokaisi syvään. ”Pelkään, että en pysty suojelemaan Taikametsää ja sen asukkaita. Pelkään, että kaikki, mitä olemme rakentaneet ja vaalineet, katoaa ihmisten välinpitämättömyyden ja tuhoavan käytöksen vuoksi.”

Sini-Piika nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Ymmärrän. Minäkin pelkään samaa.”

Metsänhaltija jatkoi: ”Pelkään myös, että en ole tarpeeksi vahva johtaja. Että en pysty antamaan teille, ystävilleni, sitä tukea ja ohjausta, jota tarvitsette näinä vaikeina aikoina.”

Sini-Piika tarttui Metsänhaltijan käteen. ”Olet ollut meille kaikille suuri tuki ja inspiraatio. Ilman sinua emme olisi päässeet näin pitkälle.”

Metsänhaltija hymyili kiitollisena. ”Kiitos, Sini-Piika. Sinun sanasi merkitsevät minulle paljon. Meidän on muistettava, että pelot ovat luonnollinen osa elämää, mutta ne eivät saa estää meitä toimimasta. Yhdessä voimme voittaa pelkomme ja suojella Taikametsää.”

Sini-Piika nyökkäsi päättäväisesti. ”Olet oikeassa. Meidän on jatkettava taistelua, vaikka pelottaakin.”

Metsänhaltija puristi Sini-Piian kättä rohkaisevasti. ”Ja muista, että et ole koskaan yksin. Me olemme täällä toisiamme varten, ja yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita.”