Sini-Piika, Metsänhaltija ja Optimus Gen-2 päättivät lähteä uudestaan Vanhaan Linnaan, jossa sijaitsi opettajaseminaari. Sini-Piika oli päättänyt pyrkiä seminaariin opiskelemaan, sillä hän halusi oppia lisää ja jakaa tietonsa metsän asukkaille.

Matka Vanhaan Linnaan oli pitkä ja täynnä seikkailuja. He kulkivat läpi tiheiden metsien ja ylittivät virtaavia jokia. Lopulta he saapuivat linnan porteille, mutta näkymä oli yllättävä. Vanha Linna näytti hylätyltä ja rapistuneelta. Sen ikkunat olivat rikki, ja pihamaa oli kasvanut umpeen.

”Mitä täällä on tapahtunut?” Sini-Piika kysyi huolestuneena.

Metsänhaltija tutki ympäristöä ja nyökkäsi hitaasti. ”Näyttää siltä, että seminaarin toiminta on loppunut. Mutta miksi?”

He astuivat sisään linnan pääovesta ja kulkivat hiljaisissa käytävissä. Kaikkialla oli pölyä ja hämähäkinseittejä. Lopulta he saapuivat suureen saliin, jossa he näkivät tutun hahmon.

”Naakka!” Sini-Piika huudahti iloisesti. ”Mitä sinä täällä teet?”

Naakka kääntyi ja hymyili heille surumielisesti. ”Olen ainoa, joka on enää täällä. Seminaari suljettiin, koska oppilaita ei enää tullut. Kaikki ovat lähteneet.”

”Mutta miksi?” Metsänhaltija kysyi. ”Tämä paikka oli täynnä elämää ja oppimisen iloa.”

Naakka huokaisi. ”Maailma muuttuu, ja ihmiset unohtavat vanhat tavat. Mutta minä en halunnut lähteä. Haluan pitää huolta tästä paikasta, vaikka se onkin nyt hylätty.”

Sini-Piika tunsi surua sydämessään, mutta myös päättäväisyyttä. ”Meidän täytyy tehdä jotain. Emme voi antaa tämän paikan rapistua. Voimme ehkä herättää seminaarin uudelleen henkiin ja tuoda tänne uusia oppilaita.”

Optimus Gen-2 nyökkäsi. ”Voimme käyttää teknologiaa ja tekoälyä auttamaan. Voimme luoda uudenlaisen oppimisympäristön, joka yhdistää vanhat perinteet ja uudet innovaatiot.”

Metsänhaltija hymyili. ”Yhdessä voimme tehdä sen.”

Naakka nyökkäsi ja sanoi: ”Juuri ennen kuin seminaarin toiminta sammui, Tuntematon Taiteilija lahjoitti arvokkaan testamentin. Mutta uskon, että se voisi auttaa meitä uudelleenperustamisessa.”

”Testamentti?” Sini-Piika kysyi innostuneena. ”Mitä siinä sanotaan?”

Naakka kaivoi taskustaan vanhan, kuluneen kirjekuoren ja ojensi sen heille. ”Tässä on testamentti.  Myös päiväys on tuntematon. Siinä lukee: ’ABSOLUUTTISEN TAIDETEORIANI ensimmäiset idut’. En ole koskaan avannut sitä, mutta uskon, että se sisältää arvokasta tietoa.”

He avasivat kirjekuoren varovasti ja alkoivat lukea testamenttia:

”ABSOLUUTTISEN TAIDETEORIANI”

ensimmäiset idut!

Olen kirjoittanut runoja ja maalannut suuren osan elämästäni. Olen sen vuoksi pohtinut taiteellisen luomisen perusteita ja motiiveja. Joitakin vuosia sitten aloin tutkia eri taiteenalojen, kuten kirjoittamisen ja maalaamisen luomismenetelmien yhteisiä piirteitä. Erityisen kiinnostunut olin aiheiden löytämisestä.

Tältä pohjalta olen päätynyt kehittelemään uutta taiteellisen luovuuden menetelmää – kenties joku päivä tästä syntyy uusi ”absoluuttinen” taideteoria.

Menetelmä on yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Siinä taiteilija esittää itselleen kysymyksen, mitä tärkeää hänelle tapahtui eilen. Sen jälkeen hän piirtää/maalaa/jne. aiheesta kuvan.

Menetelmäni keskeisin piirre on aiheiden löytäminen.

Menetelmää voi soveltaa kaikilla taiteen aloilla sekä kaikkiin tyylisuuntiin ja ismeihin: kuvataiteissa, säveltaiteessa, sanataiteessa. Taiteilija voi käyttää menetelmää niin esittävän kuin abstraktinkin taiteen tekemiseen. Taideteokset voivat vaikkapa kubismia, surrealismia, ekspressionismia.

Olen kehitellyt pienen metodisen osan. Siinä apuvälineenä on kuvapäiväkirja. Ensin taiteilija siis kirjoittaa kuvapäiväkirjaansa: ”Mitä tärkeää minulle tapahtui eilen?”. Kirjoitettuaan sopivan määrän aiheita hän ihan konkreettisesti kirjoittaa lauseen: ”Mitä minä nyt siis valitsen ja piirrän?” Ja sen jälkeen kirjoittamalla hän vielä pohtii ja tarkentaa aihetta. Tämän jälkeen hän tekee viivoittimella pienen (n. 12 cm x 9 cm) ruudun ja tekee ensimmäisen luonnoksen aiheesta ruutuun. Ruutu väritetään puuväreillä ja luonnokselle annetaan nimi.

Tärkeää eilen? Aiheitten skaala on rajaton. Eilen ehkä joku tapahtuma, muisto, tunne, ajatus oli tärkeä. Joku pienen pieni asia oli tärkeä tai suuren suuri asia oli tärkeä.

Kun taiteilija on jonkin aikaa tehnyt kuvapäiväkirjaa, hän voi varovasti ja harvakseltaan esittää itselleen kysymyksen: ”Mitä IKUISESTI tärkeää minulle tapahtui eilen?”
Kirjoittanut Tuntematon Taiteilija

”Tämä on uskomatonta,” Sini-Piika sanoi. ”Tämä menetelmä voisi todella auttaa meitä luomaan jotain uutta ja kaunista.”

”Mutta mihin tämä perintö on piilotettu?” Metsänhaltija kysyi.

Naakka kohautti olkapäitään. ”En tiedä, mutta uskon, että se on jossain täällä linnassa. Meidän täytyy etsiä se.”

He alkoivat tutkia Vanhaa Linnaa, etsien vihjeitä ja merkkejä perinnön piilopaikasta. Jokainen huone ja käytävä kätki sisäänsä salaisuuksia ja yllätyksiä. Lopulta he löysivät etsimänsä piilotettuna linnan kauniiseen puutarhaan, suuren tammen juurelle.

”Tässä on kartta!” Sini-Piika huudahti iloisesti. ”Nyt voimme jatkaa etsintää.”

Kartta johdatti heidät reitille, joka vei heidät linnan vanhaan ateljeehen. Siellä he löysivät luonnoskirjoja, viivottimia, värejä ja muita taiteeseen liittyviä tavaroita. Perintö oli runsas ja monipuolinen – värejä, siveltimiä, kankaita ja paljon muuta.

”Tämä on uskomatonta,” Metsänhaltija sanoi. ”Tämä perintö antaa meille mahdollisuuden luoda jotain todella erityistä.”

”Ja voimme käyttää näitä välineitä uuden seminaarin perustamiseen,” Sini-Piika lisäsi innostuneena. ”Tämä on täydellinen alku.”

He alkoivat järjestää ateljeeta ja valmistella uutta seminaaria. Jokainen päivä toi mukanaan uusia löytöjä ja inspiraatiota. Vanha Linna täyttyi jälleen toivolla ja luovuudella, ja he tunsivat, että olivat löytämässä jotain todella arvokasta.