Oppimisen kaksi kieltä

Koulussa puhutaan usein yhdellä kielellä: objektiivisella. Se on faktojen kieli. Se kertoo, mitä tapahtui, milloin, missä ja kenelle. Se on tärkeä kieli. Ilman sitä ei ole rakennetta, ei yhteistä pohjaa.

Mutta oppiminen ei tapahdu pelkästään faktojen kautta. Aivot eivät ole pelkkä muistivarasto. Ne ovat tunnekoneisto. Ne aktivoituvat, kun jokin koskettaa, yllättää, herättää.

Siksi tarvitaan toista kieltä: hermeneuttista. Se on tulkinnan kieli. Se kysyy: Miksi tämä tapahtui? Miltä se tuntui? Mitä se merkitsee minulle tänään?

Objektiivinen kieli kertoo, että Versailles’n rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1919. Hermeneuttinen kieli kysyy: Miltä tuntui elää maailmassa, jossa sota oli juuri päättynyt? Voiko rauha joskus olla myös epäoikeudenmukainen?

Kun nämä kaksi kieltä yhdistetään, oppiminen muuttuu. Se ei ole enää ulkoa opettelua. Se on sisäistä oivallusta.

AI-vihkotyöskentely-metodi kutsuu oppilaan molempien kielten äärelle. Faktat saavat tunteen. Tunteet saavat kontekstin. Ja oppilas saa mahdollisuuden kohdata historian – ei vain muistaa sitä.

Tehtävä: Kaksi kieltä – kaksi näkökulmaa

Valitse jokin historiallinen tapahtuma. Esimerkiksi:

Berliinin muurin murtuminen (1989)

Suomen itsenäistyminen (1917)

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918)

Tai jokin muu, joka kiinnostaa sinua.

1. Objektiivinen näkökulma

Kirjoita lyhyt teksti (3–5 virkettä), jossa kuvaat tapahtuman faktat: – Mitä tapahtui? – Milloin ja missä? – Ketkä olivat osallisina?
Tämä osuus vastaa historian oppikirjan tyyliä.

2. Hermeneuttinen näkökulma

Kirjoita toinen lyhyt teksti (3–5 virkettä), jossa eläydyt tapahtumaan: – Miltä se olisi voinut tuntua ihmisistä? – Mitä pelkoja, toiveita tai ristiriitoja siihen liittyi? – Miten tapahtuma vaikuttaa meihin tänään?
Tässä osuudessa saat käyttää mielikuvitusta, empatiaa ja tulkintaa.

3. Pohdinta
Vastaa lyhyesti: – Kumpi näkökulma tuntui sinusta helpommalta? – Miksi molempia tarvitaan historian ymmärtämisessä?