Teen pieniä tarkennuksia metodiini. Metodin kolmas vaihe sisältää esirukouksen. Mitä tarkoitan esirukouksella? Kaikki rukoukset, jotka eivät kohdistu omaan itseen, ovat esirukouksia. Ensinnäkin tarvitaan rukoilija eli minä itse (”minä rukoilen”). Tarvitaan kohde, jolle rukous osoitetaan. Kohde voi olla Jumala, maapallo, tähtitaivas, pieni perhonen, iso kivi, Suomen valtio jne. Eli jos ihminen ei usko Jumalaan, niin kuinka hän voisi rukoilla sellaista, joka ei edes ole olemassa? Vain mielikuvitus on rajana sille, mille voit kohdistaa esirukouksen. Sitten erittäin tärkeä huomioitava; sinun täytyy rakastaa kohdettasi ja esirukous alkaa aina hellittelysanallasi. Kaikkein perinteisin sana on ollut ’rakas’.

Tässä metodissani luonnostelu tapahtuu vihkoon kirjoittamalla. Ja aivan olennaisen tärkeää on huomata, että teksti kirjoitetaan kynällä – ei siis tietokoneella.

Metodi 4.0 sisältää pienen pienen muutoksen. Eli ei ole tarkoitus rukoilla omasta puolesta, mutta sen sijaan voit astua satujen maailmaan ja voit toivoa itsellesi jotain kerran päivässä, sen jälkeen kun metodin kaikki osat on käyty läpi. Toivomusta ei kohdisteta vaan se huiskaistaan epämääräisesti ilmaan. Mutta toiveet eivät aina toteudu… kaikki on epävarmaa… usein kohtalona ovat sydänsurut ja kyyneleet…

Kivi

King, king, king on kuningas
hyppäs hyvin korkealta
aivan avaruuden kivelle:
”Hyppää pois, hyppää pois!”
tytön koira äänetön
ja kaksi kissaa miukuvat.

Pen, pen, pen on kynä
joka lorua kirjoittaa:
”Sikin sokin,
mullin mallin!”
Tytöllä villasukat harmaat,
ompelukset ihanat.
Hei! Nyt kaikki piiloon pussiin!

Simpukalla on mukavat oltavat:
se saa olla ukon taskussa,
pienessä rasiassa.

Mutta vankilassako olen?
Tämä kotelo niin ahdas on.
Jos huudan täysillä:
”IRTI, IRTI, IRTI!”
niin mitä tapahtuu?
Silloin Ritarimiekka tulee
kanssani taistelemaan.

Ukko käden taskuunsa panee,
mutta simpukkaa ei löydy mistään.
Etsitään, etsitään eikä löydy.

Kuk-ku-luu-ruu; ette löydäkään minua.
Rasavillin kiharainen tukka hulmuaa.
Löytyihän se simpukka – tyynyn alta.