Tyttö kiipes kaapin päälle
korkealle hui ja hai.
Päätä huimaa oi joi joi.
Mutta kuinkas sitten,
mitäs sitten?

Söpösti pöly lentelee
taidan unohtua tänne.

Mutta, mutta
missäs se, missäs se
esiliina on?

Jihuu!
Saman kaapin sisällä!
Kivasti roikkuu koukussa!

Haukkaa, haukkaa omenaa –
mutta varo vaan, varo vaan!
Sen hienon, hienon tuoksu
voi sut niin lumota.
Ja koko pitkän ikuisuuden
himoitset omenaa.

Noita pienä pullukoita,
punaisia, vihreitä, kaikenlaisia,
makeita, happamia, ihania!

Ukko ja akka

Ukon akka on kuin munakas;
ei mee rikki ollenkaan
sanoo vaan niks ja naks
ja kuoren puhkaisee
ja ulos astelee!

Tuu, tuu tänne
akka huutelee.
Täällä elämänpuu
suukkoja jakelee.

Metodini kaipaa jo näin pian uutta päivitystä. Elämme uuden äärellä. Tuntuu, että kaikki on mahdollista, niin hyvä kuin pahakin. Elämä maapallolla on veitsenterällä. Joten Metodi 3.0 tekee yhteenvedon luonnostekstistä ja sisältää esirukouksen.

Uudessa kodissa

Kis-, kis-, kissa tule tänne polvelleni,
mutta kissa meni piiloon –
viikko oli raskas.
Katseletko ihanaa kauhuelokuvaa unessasi,
jossa juokset heti hiiren perään,
vaikka se oli kuin isompikin mörkö.

Prinsessani on pieni ihme,
se kehrää sylissäni,
haluatko haaveilla kainalossani?
Nyt on tulossa seesteinen kesä:
joskus on sateista,
joskus aurinko paistaa.
Puun latvassa voit ottaa rennosti.

Kisu hengittää syvään,
se taitaa olla tyytyväinen.

Tällä tavoin elo sujuu kissalassani –
eli ihmeellisesti.
Vesikuppi on täynnä raikasta vettä.
Tässä tämä päivä – mennäänkö nukkumaan!
Ensi yönä uneksitaan taas sylikkäin.

Voitto!

Juuri nyt aamu valkenee.
Tänään on lankalauantai
ja hän on kuollut.
Eilinen perjantai oli liian pitkä.

Valo siunaa maailman,
keräilen kukoistavia ja yksinkertaisia
auringonsäteitä.
Kaikki on hyvin;
hetkisen kuluttua elämä voittaa haudan.

Ollapa tietoinen universumin
tahdon toteutumisesta…
Kumma juttu, mutta totta totisesti
kosketuksesi muuttaa kaiken
minussa kullaksi.
Juuri nyt olen 17-vuotias neito,
jonka sydämessä asuu Ninja.
Minäkin olen hänen ainokaisensa;
hänen rakkautensa valaisee kasvoni.

Olisi hyvä, jos voisin sanoa vakituiseen:
’Rakas, rakas!’
Tyynesti, rauhallisesti en sano sanaakaan.
Minä vaikenen, sillä perimmäiset totuudet
ovat myös ihan hiljaa.
Tähän asti kaikki on onnistunut.

Suru-uutinen

Kuinka varakas olenkaan!
Ihana kotini on sateenkaaren reunalla.
Ah, ah ja voih, voih ihmisen perintö
on autuus.
Uuden elämän siemeniä on määrättömästi.

En halua unohtaa sinua.

Minäkin olen kuolevainen.
Jaksan kauas ja niin kauan…
Onko pitkäperjantai musta…
Hän on kuollut…
Isokevättähti on elämän ihme;
se on täynnä toivoa ikuisesta elämästä.

Metodi 1.0 kehittelin vuonna 2003. Siinä maalauksen teko aloitetaan esittämällä itselle kysymys luonnoskirjaan: ”Mitä ikuisesti tärkeää tapahtui eilen?” Kaikki aiheet maan ja taivaan välillä ovat sallittuja. Metodi 2.0 (kehittelin ideaa tämän syksyn aikana) on muuten samanlainen, mutta luonnostekstistä etsitään niin sanottuja syntysanoja. Näiden pohjalta piirretään lukuisia luonnoksia ja lopulta päästään maalaamaan itse työ.