eräs tarina

marras, kylmä suudelma odotti olkapäälläni
ja totuus oli muuttunut erheeksi
Jumalan Tyttö kavahti toivon ajatuksia;
kuolema on kaiken Herra

lauluni soi mollissa
ja kun olin mennyt rikki
Saatana livahti pellolleni ja
söi melkein kaikki jyväni
juuri ne jyvät, joista uskoni versoaa

mitä sitten tapahtui?
Tytön rinnassa oli
Jumalan ja Saatanan kamppailu

kuka voitti kilpailun?
elämä vai kuolema?
ristin käteni ja hiljaa koputin
Paratiisi-Isän ovea
sua kohti Herrani
ikuinen tähtitaivas tuikkii
ja hän pelastaa minut
tämä tilaisuus on ainoa laatuaan

kiirastuli poltti kaikki akanat
jäljelle jäi muutama
kallisarvoinen uskonsiemen

Aamurukous

Tervehdin sinua rakas Jumala –
mistä löydän sinut?
missä sinä olet?
Saatana söi edellisen syksyn sadon
nyt suojelen kallisarvoisia nisunjyviäni
jotka voivat itää ikuisuuteen

minkä neuvon annat?
säädän mieleni asetuksia:
etsin sinua

olet aivan lähellä
tahdon uskoa johdatukseesi
että armosi pelastaa
että elämäni ei valu hukkaan
kuulen hiljaisen äänesi
joka kysyy: ’Kyllä vai ei?’

rakas Jumala, mennään yhdessä
tähän päivään, täysillä lennetään
ja noustaan ylös korkeuksiin
taivaankannelle auringonnousua
vastaanottamaan

sinä opetat: ’Kuolema on vain portti.’
sitkeästi ja sinnikkäästi
sinä olet minun voimani
ja suurin rakkauteni
palvelen Herraa ilolla

Kevätpäiväntasaus

Universumi on
sopusuhtaisessa tasapainossa.
Kaikki on sopivasti
– ei sinne päin tai suht koht –
vaan taivas on täydellinen salaisuus,
jossa kevätilta läikähtelee
vaaleanpunaisena.
Yhdessä sitä tähyillään.
Ystävä sanoo tavallinen.
Minä taas epäilen.
Tartun uskooni puhtaaseen.

nuoskalumi

kolea maaliskuu
– kesä hiipii haaveisiin –
märkää ja kylmää
valo harmaata ja varjotonta
puro vielä jäässä
pääsiäispupu piilossa

kaikki on niin normaalia
no niin!

ulkoilma ei houkuttele
en halua mennä
vesipisaroiden sekaan
ja palella

Pelko tappiosta

Aamuaurinko juhlii häitään,
joissa mustarastas laulaa.
Jumalan Tyttö herää ja syntyy
uudestaan, yhä uudestaan ja uudestaan.
Sillä tänään hänen on määrä
kultainen palkinto elämän kilpailussa voittaa;
sillä totta totisesti
joka aamu armo uus
tässä verisessä taistelussa.
Tämä morsian kuolla ei tahdo ollenkaan.

Onko kukaan rikas päivien luvussa?
Pian, pian elämän sima on juotu.
Sittenkö kaikki on ohi?
Ja ilta on väsynyt.

Mitä on puhe katumuksesta?
Onko omatuntosi pölyttynyt?
Mutta vielä valo kajastaa;
päivä ja yö kättelevät
sanovat hyvästit toisilleen.

Ylösnousemus

Vielä on vähän,
ihan vähän aikaa.
Olen ihminen, joka on
ressukka kuoleman suudelmassa,
jolloin elämä menee säpäleiksi.
En halua kulkea käsi kädessä
kohti auringonlaskua;
no – ei!
Myös kuun morsian tulee sortumaan?

Missä on oppi
ikuisesta kuolemattomuudesta?
Laverteleeko se totuudesta?
Se toivoo hulppeasti ja
uskoo satavarmasti.

yhtäkkiä!

minttu tuoksuu kesälle
lempi on niin suloista
yönlepo tekee hyvää
olo on kuin uudestisyntyneellä
osaset loksahtavat toisella tavalla kohdalleen
voi ihmeiden ihme sentään!
ihan vieressä olikin ihminen
piirtyi kuvio täynnä lupauksia