Elämäni

Istun Jumalan tuulisella kämmenellä.

Täällä lentelevät

räkättirastaat ja omenapuut kukkivat.

Kaikille riittää tilaa.

Kyläläiset syövät papumuhennosta.

Aterioimme ison pöydän äärellä

– antaudumme pitkään keskusteluun.

Toukokuun sade

– raikas ilma –

koivut tuoksuvat

puhkeavat hiirenkorvalle.

Niiden pyyteetön rakkaus

äitienpäivänä.

Mahla virtaa.

Kohtalo on suloinen lahja

toisinaan myrkyllinen.

Kevään vihreydessä

käteni kurkottaa puoleesi.

Taivas on keskuudessamme

Sinä olet kuningas

minä kuningatar.

Ennen olimme kulkulaisia

orjina pelkäsimme iki-itkua.

Messiaan veripisara

– niin arvokas –

murhasi hautamme

elämän antoi

voimme hekumoida ikuisuudessa.

     Pääsiäismaalaus

Keltaista,
valkoista,
vähän mustaa.
Siinä se on!

Maalaus kuin oivallus.

Kevät on uusi elämä

Yöllä satoi vettä
ilmassa hapan
elämänhaluinen haju
läpimärkä, vetelä nurmi
lampi tulvii
taivaan kuvajainen heijastuu
veden pinnalle
talitinttien, mustarastaiden,
sorsien, lokkien
ylitsevuotavaa laulua.

Pääsiäisenä Kristus nousi kuolleista.

         Huhtikuu

Puistossa on kevät
violetit krysanteemit heräävät
talviunesta.

Keijukaiset palelevat
ohuissa hameissa
menninkäiset ihailevat
niiden pitsejä
sumu on läpinäkyvää
tiheää
satumetsäni linnut laulavat

Tuntematon taiteilija ikuisti esiintymiseni 20.2. Poetry Slamissa.