Runon synty
Löysin siemenen
yhden
satojentuhansien seasta.
Itääkö jyvä?
Mullassa muhii
tunteissa, ajatuksissa.
Hoidan, kastelen orasta
vähän metaforalla puhdistan
pääsen arjesta satuun
hengen sfääreille.
Oivallus on nopeutta.
Runon synty
Löysin siemenen
yhden
satojentuhansien seasta.
Itääkö jyvä?
Mullassa muhii
tunteissa, ajatuksissa.
Hoidan, kastelen orasta
vähän metaforalla puhdistan
pääsen arjesta satuun
hengen sfääreille.
Oivallus on nopeutta.
Ah!
Eedenin käärmeen myrkky on
humalluttanut minut.
Ah, nämä nautintojen yöt.
Vaivun syliisi
olen Eeva
sinä minun.
Onko tuomion aamu armon aamu?
Kotka haluaa minut:
”Sinun äänesi on minun ääneni
yhtyneet aalloiksi.”
Ah, nämä ikuisuuden yöt.
Kotkani!
Siipesi lennättävät minut
pilvien läpi.
Kotkanpesä
Kesä meni – kohta hrrr… hrrr… horror
kylmä talvi.
Rannalta kerään kaisloja maljakkoon.
Olen loukannut häntä.
Laitoin kukkahattuhyllylle
kuolkoon siellä
saarnaa kuunnellaan syntymästä hautaan.
Ikuinen kuolemattomuus olkoon oppimme
ja nuoret ruumiimme nautintomme.
Minähän rakastan sinua!
Olet suloinen.
Kenenkään paikka ei ole
hattuhyllyllä,
ei todellakaan.
Te maailman myriadit orjat
routaisessa ikitalvessa –
tulkaa tänne kotkanpesään.
Manifesti
Elämän oivallus
kuunnella johdatusta – tietenkin –
seurata omaa ääntä.
Tänään olen… toiveikas… ehkäpä,
ehkä kävelen kävelen kävelen
hyppään hyppään
nousen Kotkan siivelle.
Etsin etsin
sydämen hiekka kasvaa helmiksi.
No, niin!
Mars mars liikkeelle mars!
Teen tämän jutun.
Jouluevankeliumi
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan, esikoisensa.
Herran enkeli ilmestyi paimenille,
jotka olivat yöllä vartioimassa laumaansa:
“Kristus nähköön salaisuutenne.
Taivaan Kotkan
tarkat silmät
kaikkialle näkevät.
Hän lempeästi saalistakoon
kaapeistanne luurankonne.”
Beetlehemin yössä
vienosti helisee
joulun tuulikannel.
Lähestyn empien Jeesusta
seimessä makaavaa.
Vauva kapaloissa kuuntelee:
“Oi, Vapahtaja, anna korvat,
jotka kuulevat joulun johdatuksen.”
Haaste 307 (Runotorstai)
Idylli
Pieni linna
pienen pienellä rannalla
piilopirtti!
Ken on sen haltiajatar?
Piilopirtti mun yksin
Tonttujen, pikkuväen, pupujen oon.
Siellä ei raadeta
ihanasti laiskotellaan
ei riidellä
– ihanaa!