Jälkeenpäin huomasin, että
se oli seitinohut käännekohta.
Se oli juhannusruusun aikaan.
Aloin maalata
pensselillä sanoja.
Linnunpoikanen pääsi lentoon.
Mudassa alkoi kasvaa kukkia.
- kommentti
- Bloggaa uudelleen
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Kaunis runo.
Tässä kuvauksessa on herkkyyttä. ”Seitinohut” käännekohta tuntuu jännältä, kun arkipäiväisten asioiden alle jää huomaamatta merkityksellisiä käänteitä. Vaatii uskoa lähteä muutoksen tielle. Maalausmetodina eilisen merkitysten tunnistaminen saa jokaisen päivän tuntumaan erilaiselta. Miten aistillisilta sanat tuntuvatkaan, kun ne maalaa pensselillä. Miten erilaiselta elämä tuntuu, kun sen kohtaa runon ja värien kautta.
Kikka! Kiva, että tartuit tuohon maalausmetodiin, jossa seuraavana päivänä kysytään itseltä: ’Mitä ikuisesti tärkeää tapahtui minulle eilen?’ Olen kovasti suositellut sen käyttöä. Ei tarvitse kirjoittaa pitkälti. Pieni pysähtyminen kysymyksen äärellä. Sen ainakin olen huomannut, että elämä tuntuu pidemmältä. Tietyllä tavalla aika kulkee hitaammin, mutta en kuitenkaan tarkoita, että olisin pitkästynyt. Ei sinne päinkään. Tällä metodilla elämä ei karkaa käsistä. Ja aiheita, motiiveja taidetyöhön ropisee tulvimalla. Monta monituista kertaa on tapahtunut, että vastatessani tähän kysymykseeni, säpsähdän, sillä niin monta tärkeää asiaa en edes olisi huomannut tai tiedostanut.
Aion yrittää myös, kun löytyy aikaa. Itsensä tutkiminen on kaiken a ja o. Kysymys merkityksestä asettuu tässä metodissa jännästi, kun samaan aikaan on itsensä sisällä mutta myös vähän ulkona. Näkee pitkälle tässä hetkessä. Olisi mielenkiintoista lukea merkitysten eri kerroksista – mitä virtaa mielessä kun tiskaat astiaa ja tai kun silität Bellaa? Mistä tahansa seuraava runo kertookaan, on hauska nähdä, mistäse inspis tällä kertaa nousee. Tuo ”seitinohut käännekohta” ja ”mudassa alkoi kasvaa kukkia” ovat jääneet elämään. Minusta tuntuu, että olen kokenut saman.
Kaunis runo joka piristi tällaisena harmaana päivänä. Pohjasävy käännepisteessä oli niin hennon toiveikas.
Ihana ja herkkä!
Runosi on muhinut alitajunnassani , ja nyt kun juuri luin sen uudelleen tuli mieleeni, että se on kuin suomalainen haiku.
Havaintosi, Kikka, osui juuri kohdalleen eli tässä metodissani olen samanaikaisesti itseni sisällä ja ulkona. Olen aivan lähellä sydäntäni, mutta on mentävä riittävän etäälle, että kuulen ja hahmotan ajatukseni. Metodi – siis se, että kirjoittaa päiväkirjaan kysymyksen ’Mitä ikuisesti tärkeää tapahtui eilen?’ – ei ole ollenkaan niin työläs ja vaikea kuin se saattaisi ensituntumalta vaikuttaa.
Kiitos, Karin! Voiko runosta enää kauniimmin sanoa kuin ’suomalainen haiku’. Aavistuksia jostakin, hentoja sanoja, mutta takana isoja kokemuksia.
Suomalainen haiku on tosiaan osuva ilmaus! Ja metodi nostaa hetken arvon ja luo sävyjä ja painoarvoa päivään, joka monelta kiitää ohi. Aika varmaan tuntuu ihan toisenlaiselta. Tässä varmaan jo toistan itseäni, mutta on jotenkin niin kiva filosofoida ajan olemuksella.
Herkkä ja kaunis runo!