Runotorstain haaste 305: Kultaiset vuodet

       Tule, tule!

Piiloon pilven kolon.
Täällä minä jo vuottelen –
sateenkaarella asustelen.

Tral-lal-laa!

Loikin, loikin ja hypin –
pilvenreunalta kultaiselta
punaiselle ruusun lehdelle,
kasteiselle piikille –

suukko sinulle!

Varo vaan!

Varo vaan!

Runotorstai 304. haaste:
Minkälaisen runon sinä lähettäisit Mars-planeetalle?

Matka huomiseen

Totisesti, totisesti, aamen, aamen!

Taivaan Kirjat ovat sekaisin
joku pelastuu
joku häviää.

Petämme itseämme.
Meillä muka vapaa tahto.
Oletko tuomittu kiroukseen?

Sitä ei tiedä kukaan,
eivät enkelit,
ei Kristus,
ei kukaan.

Haluat nukkua ikuisesti?
En kuule enää huokauksia.
Herätä huomiseen
syödä kaurapuuroa
juoda mustaa kahvia
sitten voimistella.

      Kirous

Kuin en olisi kiinni
lamassa
kyvytön olisin
tästä mitään tule.
Kansa huutaa: ”Voi!”
Minä irvistän.

Marraskuun musta ensiräntä
muistot
takana edessä.
En tiedä mistä haaveilla
– menneestä?

    Minä olen Herra!

Olen löytänyt jalansijaa;
se ei paina grammaakaan.

Eräänä aamuna nauroimme makeasti…
LOL, LOL, LOL…
Ihanasti pitkään, kuplien kippurassa;
ilman mitään syytä… tai no…
Olin ostanut TV-shopista rintaliivit.
Nauroimme, nauroimme…
meistä se oli kiva episodi.

Olen löytänyt arvoasteikon,
korkein on vähäarvoisin.
Minä olen piika, pikku piikanen
sellainen muura-muurahainen
ahkera olla tahdon.

Kuoriutuminen

Tu-tu-tun-tun-ne; tuli-tunne,
että tämä toukka ei osaa koteloitua.

Tu-tu-tu-li, tuli-tunne, että
a/ se halusi olla Neitsyt
b/ se onkin Kuningatar
c/ mutta se niin haluaa muuttua Muurahaiseksi
ja tehdä ahkerasti työtä.

Mutta aivan yhtäkkiä, yhdessä yössä.
Ihan rauhallisesti
karjahtelee: YEAH !
”Minä näen.”

Isänpäivä 2013

Kävelen hiekkatiellä
kutsumusta seuraan
reitti on vapaa.

Loka… Marras… Joulu… Tammi…
Kaste herättää kevään aikanaan.

Sisäinen Inspiraatio on kissankello;
kuiskaa hiljaa
”Tahdotko Pyhää Voimaa –
surutonta kuin kedon kukkaset?”

Varjojen maa

Marras maa – lehdet putosivat
varteni kuuntelee
mahlan kohinaa.

En ole Kuoleman Valittu,
joka kukoistaa, lakastuu, maatuu.

Olen Elämän Puu
sille antautuen
jokaisena armon aamuna.