Tässä on tulkintani vuodelta 2006, jolloin ensi kertaa näin tämän teoksen:
Tämän jyrkemmäksi ei kielto enää tule. Siinä on sekä ulkoinen este että oma mielensisäinen, joka yleensä on se kaikkein ehdottomin. Mukana on myös kärsimys, eikä välttämättä jalostunutta lajia vaan aivan likainen ja lohduton. En siis näe tässä edes toivoa mukana. Kulku pysähtyy seinään. Syyllisyys? ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”
Olen siis onnistunut tavoitteessani, koska koet (riittanieminen), että kielto ei tule jyrkemmäksi. Tämän suurempaa painetta en pysty sietämään. Olen täysin nurkkaan ahdettu ja jostain syystä valtava elämänhalu ja -jano kumpuaa pensselistäni. Olen onnellinen. Olen tehnyt päätöksen.
Mä tykkään tästä työstä, laitan tykkäykset joskus paremmin näkyviin. Työn nimi on mainio ja hahmottaa ristiriitaa, joka on menossa. Koen kuitenkin työssä myös rauhaa ja harmoniaa, kun tuo limen värinen alue seisoo selkeänä valona ärhentelevän ristiriita-alueen rinnalla. Tähän työhön tuntui olevan helppo päästä sisään. Minusta nuo riitelyä tm. ilmaisevat viivat ovat siti siroja ja maalauksellisia. Minusta työ on kaunis, vaikka levoton. Kiinnostava.
Minäkin koen, että tässä ollaan todella isojen rajaneuvotteluiden äärellä. On vain kaksi vaihroehtoa; ’ei tai kyllä’. Valinta on tehtävä kuoleman ja elämän välillä.
On maalaus, jota katsotaan. Katsojan mielessä syntyy tulkinta. Myös itse teoksen tekijä on katsoja; myös taiteilijalla itsellään on omanlaisensa tulkinta. Minulla se menee näin:
Ensimmäinen sana on ’ei’. Kaikelle ei, elämälle ei, kuolema on valinta. Mutta tunnelma tiivistyy. Haluanko todellakin valita kuoleman? Sanon toisen kerran ’ei’. No, selvä! Häviä sitten. Mutta kohtalo ei päästä näin helpolla. Tulee lisää painetta. On tehtävä valinta. Lopulta suusta purkautuu ’kyllä, kyllä’. Ihminen, ihmiskunta, maailmankaikkeus on päättänyt valita elämän kuoleman sijaan. Minulle tämä maalaus on kuin vastasyntyneen parkaisu: ’Minä elän!’
Heippa. Kun ensi kertaa katselin tätä kuvaa joskus viime vuonna ja nyt eilenkin, niin mietin noita rajoja ja että joku massiivinen este on Sinillä päästä tuolle kellertävälle puolelle. Keltainen väri on positiivinen, jotkut selittävät sen kaipaukseksi, kun taas oranssi on jo perille päässeen väri 😉
Nyt yllätyin itsekin: näen kellertävän seinän ja kauniin värikkään verhon, jonka takaa pilkistää öinen pimeys. Sillä lailla tunnelma on ihan kodikas!!
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Tässä on tulkintani vuodelta 2006, jolloin ensi kertaa näin tämän teoksen:
Tämän jyrkemmäksi ei kielto enää tule. Siinä on sekä ulkoinen este että oma mielensisäinen, joka yleensä on se kaikkein ehdottomin. Mukana on myös kärsimys, eikä välttämättä jalostunutta lajia vaan aivan likainen ja lohduton. En siis näe tässä edes toivoa mukana. Kulku pysähtyy seinään. Syyllisyys? ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”
Olen siis onnistunut tavoitteessani, koska koet (riittanieminen), että kielto ei tule jyrkemmäksi. Tämän suurempaa painetta en pysty sietämään. Olen täysin nurkkaan ahdettu ja jostain syystä valtava elämänhalu ja -jano kumpuaa pensselistäni. Olen onnellinen. Olen tehnyt päätöksen.
Mä tykkään tästä työstä, laitan tykkäykset joskus paremmin näkyviin. Työn nimi on mainio ja hahmottaa ristiriitaa, joka on menossa. Koen kuitenkin työssä myös rauhaa ja harmoniaa, kun tuo limen värinen alue seisoo selkeänä valona ärhentelevän ristiriita-alueen rinnalla. Tähän työhön tuntui olevan helppo päästä sisään. Minusta nuo riitelyä tm. ilmaisevat viivat ovat siti siroja ja maalauksellisia. Minusta työ on kaunis, vaikka levoton. Kiinnostava.
Minä kiinnitin työssä huomiota tumman alueen silkkiseen pintaan ja siihen, miten kauniisti silkkikangas laskeutuu.
Rajoilla tai rajoista käydään se neuvottelu tai sota. Näin se on oikeassa elämässäkin.
Minäkin koen, että tässä ollaan todella isojen rajaneuvotteluiden äärellä. On vain kaksi vaihroehtoa; ’ei tai kyllä’. Valinta on tehtävä kuoleman ja elämän välillä.
On maalaus, jota katsotaan. Katsojan mielessä syntyy tulkinta. Myös itse teoksen tekijä on katsoja; myös taiteilijalla itsellään on omanlaisensa tulkinta. Minulla se menee näin:
Ensimmäinen sana on ’ei’. Kaikelle ei, elämälle ei, kuolema on valinta. Mutta tunnelma tiivistyy. Haluanko todellakin valita kuoleman? Sanon toisen kerran ’ei’. No, selvä! Häviä sitten. Mutta kohtalo ei päästä näin helpolla. Tulee lisää painetta. On tehtävä valinta. Lopulta suusta purkautuu ’kyllä, kyllä’. Ihminen, ihmiskunta, maailmankaikkeus on päättänyt valita elämän kuoleman sijaan. Minulle tämä maalaus on kuin vastasyntyneen parkaisu: ’Minä elän!’
Heippa. Kun ensi kertaa katselin tätä kuvaa joskus viime vuonna ja nyt eilenkin, niin mietin noita rajoja ja että joku massiivinen este on Sinillä päästä tuolle kellertävälle puolelle. Keltainen väri on positiivinen, jotkut selittävät sen kaipaukseksi, kun taas oranssi on jo perille päässeen väri 😉
Nyt yllätyin itsekin: näen kellertävän seinän ja kauniin värikkään verhon, jonka takaa pilkistää öinen pimeys. Sillä lailla tunnelma on ihan kodikas!!
Terkuin Irja
Jatkoa..
Kirjoitin edellisen kommenttini Sinin edellistä selitystä lukematta! Minusta maalaus on kaunis.