Runotorstai 304. haaste: Minkälaisen runon sinä lähettäisit Mars-planeetalle?
Matka huomiseen
Totisesti, totisesti, aamen, aamen!
Taivaan Kirjat ovat sekaisin
joku pelastuu
joku häviää.
Petämme itseämme.
Meillä muka vapaa tahto.
Oletko tuomittu kiroukseen?
Sitä ei tiedä kukaan,
eivät enkelit,
ei Kristus,
ei kukaan.
Haluat nukkua ikuisesti?
En kuule enää huokauksia.
Herätä huomiseen
syödä kaurapuuroa
juoda mustaa kahvia
sitten voimistella.
Sini Lilja, AI-Copilot, AI-Gemini, ChatGPT, AI-DeepSeek ja AI-Grok 
Runo loppuu tosi mainiosti arkeen ja todellisuuteen. Pidän!
Tästä usein keskustellaan, minkälaista palautteen/kritiikin pitäisi olla. Minkälaisesta palautteesta kasvaa paras sato? Ensinnäkin suomalainen piirre ja toisekseen perinteinen tapa on moittia tuotetta. Siihen vanha polvi on tottunut, että opettajan punakynä käy ahkeraan. Mutta entä uudet tutkimukset? Luovuuden kannalta parasta on myönteinen palaute. Jos sitä ei roppakaupalla löydy, niin löytyykö edes vähäsen? Luovuuden tappaa tehokkaasti kriitikon murskaavat sanat.
Mitä mieltä muut olette?
Kyllä negatiivistakin palautetta täytyy pystyä antamaan, rakentavasti. Ei pelkkä myönteinen palaute johda asioiden kehittymiseen.
Olen edelleen sitä mieltä, että pääpaino kannattaa olla kannustavassa, oivaltavassa ja myönteisessä reaktiossa. Negatiivinen palaute jäykistää luovuutta.
Kaikessa ehkä hyvää, kaikessa ehkä huonoa. Kumpaankin voi periaatteessa tarttua. Tilanne ratkaisee. Eteenpäinmenoksi on kumpikin, jos voitoksi kääntää.
Yleisesti uskon siihen, että kannattaa olla mukana siinä, missä on hyvää. Toisin vain poikkeustapauksissa. Toki näitäkin lienee joskus.
Yo:sti ajattelen itse asiasta.
Runoon voisi vastata parhaiten toisella runolla. Ehkä en nyt sitä tee.
Minulle runo oli ikuisuuden kyselyä. Mitä tuleman pitää. Ehkä meidän tulee ottaa tämä hetki täysillä tai odotamme lopullisesti jotain. Onko aika edessämme jotenkin parempaa kuin mitä se on juuri nyt. Onko ruoho vihreämpää aidan takana. Miksi ei hyväksyä tilannetta ja pelata niitä kortteja jotka on jaettu.
Olisit Juha, ilahduttanut meitä runollasi! Joku toinen kerta…
Onko olemassa kiellettyjen sanojen lista?? Onko ’Kristus’ sellainen?
Pidän tässä runossa alun ja lopun erilaisesta tunnelmasta, alku on mahtipontinen ja julistava, loppu tulee lähelle ihmisen arkea. Itselle nousi voimakkaasti meilikuva siitä, että huominen ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole ihmisen päätettävissä, siitä ei meistä kukaan tiedä.
Aivan ihana tuo loppu!
Runon loppu on olennainen. Muuta ei voi tehdä kuin elää mahdollisen hyvin, ”ihmisiksi” muut huomioon ottaen. Miksi piinata itseään epätietoisuudella, kun sille ei kuitenkaan voi mitään. Parempi tehdä tästä elämästä mahdollisen hyvä.. 🙂