Tuntuu ihan vaikealta tulkita omia maalauksiaan. Tulee tunne, että tekijän tulkinnan pitäisi olla se oikea. Mutta niinhän se ei ole. Tekijän tulkinta on yksi muiden joukossa. Ja samasta taulusta minulle voi tulla monta erilaista visiota.
Hyvä muistutus: nimi on vain nimi eikä sido teoksen tulkintaan. Ja että tekijäkin luo ja tulkitsee teosta aina uudesta tilanteesta.. Juuri tähänhän ”tekijän kuolemalla” on viitattu. http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4lkistrukturalismi. Mutta mitäs nuo mustat viivat ovat? Minulle tulee tunne, että katson kuun valoa kalvon läpi, että nuo mustat ovat minun ja kuun välissä. Kuu loistaa, mutta on tavoittamaton.
Mielenkiintoista. En ole ennen kuullut ”tekijän kuolemasta”. Tässä lainaus Wikipediasta:
Jälkistrukturalismi nousi Ranskassa 1960-luvulla strukturalismia kritisoineena liikkeenä. Ajankohtaa leimasivat poliittiset kiistat, jotka huipentuivat vuoden 1968 levottomuuksiin, jotka lähes kaatoivat Ranskan hallituksen. Varhaisen jälkistrukturalistisen liikkeen keulahahmoja olivat Roland Barthes ja Jacques Derrida. Derrida luennoi vuonna 1966 aikakauden intellektuaalisessa ympäristössä tapahtuneesta murroksesta.[3] Barthes oli alun perin strukturalisti, mutta hänen näkemyksensä muuttuivat 1960-luvun kuluessa suosiollisemmiksi jälkistrukturalistisille näkemyksillelähde?. Vuonna 1968 hän julkaisi teoksen La mort de l’auteur (suom. Tekijän kuolema, tekstin syntymä), jossa hän kuvaili metaforista tapahtumaa eli kirjailijan ”kuolemaa” autenttisena lähteenä annetun tekstin merkitykselle. Barthes esitti, että tekstillä oli monia merkityksiä eikä kirjailija ollut teoksen semanttisen sisällön ensisijainen lähde. Kirjailijan kuolema oli Barthesin mukaan samalla lukijan ja tekstin merkitysten uudiskasvun syntymä.
Juuri näin – ennen ”tekijän kuolemaa” ja poststrukturalistista kirjallisuudentutkimusta tulkinnan apuna käytettiin paljon juuri kirjailijoiden elämäkertoja, eli autobiografista (tai biografista, en nyt muista) menetelmää. Tämä pätee jossain mielessä myös kuvataiteeseen, vaikka en sen historiaa yhtä hyvin tunnekaan. Minun aikanani (olen siis opiskellut kirjallisuudentutkimusta) tosin jo uuskriitiinen (angloamerikkalainen kirjallisuuskriittinen suuntaus) näki kirjallisuuden tulkinnan mm. muodollisten rakenteiden kautta. Linkki uuskritiikkiin, jos kiinnostaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskritiikki
Vaikka runoa kannattaa lukea omana itsenä, on joskus kiinnostava piipahtaa teoriankin maailmasta. Sieltä ovat kotoisin monet itsestään selvät ja luonnollisina pidetyt havainnot.
Lainauksia Wikipediasta Uuskritiikki: ”Osallistuva lukeminen tai lähilukeminen on kirjallisuuskritiikin perustyökalu, jopa tuki jälkistrukturalismille, jolla on yhteyksiä radikaaliin poliittisen kulttuurin kritiikkiin.” ja ”Sen kannattajat kiinnittivät huomiota tekstien erittelyyn (lähiluku) eli kirjallisuuden tekniseen ja muodolliseen rakenteeseen. He eivät käyttäneet tekstien tulkinnassa tekstin ulkopuolisia lähteitä, kuten elämäkertoja, tai huomioineet erityisesti psykologisia, yhteiskunnallisia tai historiallisia edellytyksiä ja ehtoja.”
Tämä lähilukeminen kiinnostaa? Mitä se käynnössä tarkoittaa?
Mutta tauluhan on maalattu tasan 10 vuotta sitten!
Taidan olla samaa mieltä romanssista, siinä on hyvin positiivinen, keltainen yleensä tarkoittaa kaihoa, kaipuutua, tunnelma ja kun Sini itse antoi sinne nimeksi MIES, niin mies se olkoon!
Jos elämää rakastaa niin onhan se romanssi 🙂 Elämään kuuluu ylämäkeä, myötä- kuin myös vastatuulta hyviää siinä välissä unohtamatta. Jatkuva onnesta hihkuminen vuosikymmeniä olisi tylsää.. ja rasittavaa 😀
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Jokin on, se näkyy. Verhon takaa.
Mikä siellä kajastaa – romanssiko? Olisi kiva kuulla tästä lisää Siniltä itseltään!
Mitä itse näen maalauksessani? – Ehkä se on elämä itse, iso munasolu, äitimaa. Annoin kuitenkin työlle nimeksi ’MIES’!
Tuntuu ihan vaikealta tulkita omia maalauksiaan. Tulee tunne, että tekijän tulkinnan pitäisi olla se oikea. Mutta niinhän se ei ole. Tekijän tulkinta on yksi muiden joukossa. Ja samasta taulusta minulle voi tulla monta erilaista visiota.
Hyvä muistutus: nimi on vain nimi eikä sido teoksen tulkintaan. Ja että tekijäkin luo ja tulkitsee teosta aina uudesta tilanteesta.. Juuri tähänhän ”tekijän kuolemalla” on viitattu. http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4lkistrukturalismi. Mutta mitäs nuo mustat viivat ovat? Minulle tulee tunne, että katson kuun valoa kalvon läpi, että nuo mustat ovat minun ja kuun välissä. Kuu loistaa, mutta on tavoittamaton.
Mielenkiintoista. En ole ennen kuullut ”tekijän kuolemasta”. Tässä lainaus Wikipediasta:
Jälkistrukturalismi nousi Ranskassa 1960-luvulla strukturalismia kritisoineena liikkeenä. Ajankohtaa leimasivat poliittiset kiistat, jotka huipentuivat vuoden 1968 levottomuuksiin, jotka lähes kaatoivat Ranskan hallituksen. Varhaisen jälkistrukturalistisen liikkeen keulahahmoja olivat Roland Barthes ja Jacques Derrida. Derrida luennoi vuonna 1966 aikakauden intellektuaalisessa ympäristössä tapahtuneesta murroksesta.[3] Barthes oli alun perin strukturalisti, mutta hänen näkemyksensä muuttuivat 1960-luvun kuluessa suosiollisemmiksi jälkistrukturalistisille näkemyksillelähde?. Vuonna 1968 hän julkaisi teoksen La mort de l’auteur (suom. Tekijän kuolema, tekstin syntymä), jossa hän kuvaili metaforista tapahtumaa eli kirjailijan ”kuolemaa” autenttisena lähteenä annetun tekstin merkitykselle. Barthes esitti, että tekstillä oli monia merkityksiä eikä kirjailija ollut teoksen semanttisen sisällön ensisijainen lähde. Kirjailijan kuolema oli Barthesin mukaan samalla lukijan ja tekstin merkitysten uudiskasvun syntymä.
Juuri näin – ennen ”tekijän kuolemaa” ja poststrukturalistista kirjallisuudentutkimusta tulkinnan apuna käytettiin paljon juuri kirjailijoiden elämäkertoja, eli autobiografista (tai biografista, en nyt muista) menetelmää. Tämä pätee jossain mielessä myös kuvataiteeseen, vaikka en sen historiaa yhtä hyvin tunnekaan. Minun aikanani (olen siis opiskellut kirjallisuudentutkimusta) tosin jo uuskriitiinen (angloamerikkalainen kirjallisuuskriittinen suuntaus) näki kirjallisuuden tulkinnan mm. muodollisten rakenteiden kautta. Linkki uuskritiikkiin, jos kiinnostaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskritiikki
Vaikka runoa kannattaa lukea omana itsenä, on joskus kiinnostava piipahtaa teoriankin maailmasta. Sieltä ovat kotoisin monet itsestään selvät ja luonnollisina pidetyt havainnot.
Lainauksia Wikipediasta Uuskritiikki: ”Osallistuva lukeminen tai lähilukeminen on kirjallisuuskritiikin perustyökalu, jopa tuki jälkistrukturalismille, jolla on yhteyksiä radikaaliin poliittisen kulttuurin kritiikkiin.” ja ”Sen kannattajat kiinnittivät huomiota tekstien erittelyyn (lähiluku) eli kirjallisuuden tekniseen ja muodolliseen rakenteeseen. He eivät käyttäneet tekstien tulkinnassa tekstin ulkopuolisia lähteitä, kuten elämäkertoja, tai huomioineet erityisesti psykologisia, yhteiskunnallisia tai historiallisia edellytyksiä ja ehtoja.”
Tämä lähilukeminen kiinnostaa? Mitä se käynnössä tarkoittaa?
Mutta tauluhan on maalattu tasan 10 vuotta sitten!
Taidan olla samaa mieltä romanssista, siinä on hyvin positiivinen, keltainen yleensä tarkoittaa kaihoa, kaipuutua, tunnelma ja kun Sini itse antoi sinne nimeksi MIES, niin mies se olkoon!
Elämä? Eikö se ole itse romanssi? Eikö se ole elämän edellytys?
Jos elämää rakastaa niin onhan se romanssi 🙂 Elämään kuuluu ylämäkeä, myötä- kuin myös vastatuulta hyviää siinä välissä unohtamatta. Jatkuva onnesta hihkuminen vuosikymmeniä olisi tylsää.. ja rasittavaa 😀