Helmikuun odotus
Nuoskaluminen sunnuntai
sataa vettä, sumuista
koivut ovat harmaita.
Omassa pesässäni kirjoitan
runoa – nuoruudesta –
tulevaisuudesta.
Silmäni kostuvat
olen ponnistellut
olen tehnyt parhaani.
Kohtalo puuttukoon peliin:
”Seuraan omaa polkuani.”
Kaunis… ja herkkä. Parhaita runojasi 🙂
Unelmani, pilvilinnat, niitä seurata voi.
Elämä suurempi, aina ihmeempää, mukaan toi.
Älytön luovutus.
Kiinni viimeiseen saakka.
Mitä tilalle saat?
Ehkä sitä vähän muille jaat?