Hylkääminen
Linnan rautainen ovi pamahti lukkoon.
Avain vietiin piiloon.
Huulet ovat sulkeutuneet
kylmät, sanattomat.
Hän on kääntänyt minulle selkänsä;
taipumattoman
rakkaudettoman
kovan.
Lopullinen, sanaton paino
sydämessä
mustaa.
En voi ymmärtää.
Ajatukseni kilpistyvät muuriin
en voi ymmärtää
ilma on ohutta
minä olen ulkopuolella.
Minun täytyy kulkea omia polkujani.
Melankolisessa runossa on ilmava rytmi. Pidin.
Samoin. Sinin parhaita! Mutta niin melankolinen..