Eräs tarina
Vuodet ovat pitkiä, täysiä ja nopeita
astelen rytmikkäästi
keinahdellen.
Mikä tämä on?
pääni ympärillä musta samettivanne
jossa on koru
voitetusta surusta
kuiskaan nimeäsi
pakotan aivoni luomaan uutta
aloin maalata aamuyöllä
siinä kuvassa sinä naurat
minulla on taas ikävä sinua.
Ihanaa ikävää ja voitettua surua. Ihan totta, että surun voi voittaa.
kiitos, Jenni! taas on uusi aamu, vielä on uusi aamu, ehkä ei enää huomenna?