Uusi aamu
”Olen niin hämmästynyt, että
saan olla Tuonelan virran
rannalla, kuoleman laaksossa.”
Muukalainen oli kirjoittanut
Villa Tuonelan vieraskirjaan:
”Hän ei ole kuollut, ei hän nuku,
hän on juuri herännyt elämän
unesta!” Nyt on tilaisuus kokea
kaiken loppu. Ihmeellistä on
vain se, että keväällä on aina
ylösnousemus. Ja juuri täällä
Tuonelan virrassa minäkin
heräsin elämän unesta, Jumalan
Tyttö ajattelee. ”Olen niin
kiitollinen ja onnellinen.”
Virran rannalla on vanha,
ränsistynyt Villa Tuonela,
residenssi Jumalan Tytölle,
Väinämöiselle ja Paratiisin
Käärmeelle. Kaikki kolme tekevät
työtä. Joella asutaan vain
marraskuussa. Silloin lehdet
maatuvat ja maa on martona.
Tuonelaan tulevat kaikki, jotka
ovat heränneet elämän unesta
ja löytäneet virrasta
näkinkengän valkoisen helmen.
Sini Lilja, AI-Copilot ja AI-Gemini 
Tuonelan virralle, kuoleman laaksoon, tullaan katsomaan kaiken loppua niin kuin lintujen syys- ja kevätmuuttoa, heräämään elämän unesta, nukkumaan kuoleman yli?
Jos olisin tehnyt tulkinnan omasta runostani, niin se olisi juuri tuollainen kuin kirjoitit ’runopasanen’. Kuolema on sietämätön teema, sillä kuoleman mysteeri ei aukea, ei aukea. Tässä runossa olen yrittänyt lähestyä mysteeriä ’nukkumalla kuoleman yli’. Tuonela on myös paikka, kun elämä pysähtyy/kuolee kriisissä ja tapahtuu tavallaan ylösnousemus tai metamorfoosi elämässä. Tuonela on tavallaan toinen mahdollisuus, toinen elämä, uusi aamu, uusi elämä.