Hiljainen viesti
Aikojen alussa kun ei ollut
vielä olemassa muita kuin
Jumalan Tyttö, niin hän
upposi suon silmään.
”Mikä minä oikein olen?
Olen tullut määränpäähäni –
olen vain haaska; olen
villieläinten ruokaa.
Sydämeni? Siitä on tullut
tunteeton kivi.”
Tyttö ponnisti ja ponnisti –
kolme päivää hän synnytti itseään.
Kaikki tyhjä oli niin mustaa.
Mitään ei näkynyt.
Ei ketään.
Hän oli maailmankaikkeudessa
Jumalan Ainoa Tyttö.
”Tätäkö on kuolema?” tyttö huokaa.
Mutta näkinkengän valkoinen
helmi alkaa laulaa tytölle:
”Sinulla on henki; kaukainen tähti
tuikkii sydämessäsi.” Se kuiskaa
hiljaa tuuleen: ”Tämä on syntymäsi…”
Ja niin tyttö ponnisti
ylös suon silmästä;
synnytti itse itsensä.
Itsetunnon kehityskertomus; Jumalan tyttökin joutuu tekemään itsetuntonsa eteen työtä kuin synnytystä.
kyllä! itsetunnon kehityskertomus, mutta myös kehityskertomus uskosta: ateisti ajattelee, että ihminen on vain materiaa eli loppupeleissä ihminen on vain haaska, mutta kun ihminen löytää uskon, hän löytää tähden valon sydämestään, voisiko sanoa, että silloin ihminen oivaltaa olevansa jumalan kuva, on tapahtunut ihme; ihminen on uudestisyntynyt, mutta myös itsetunnosta on kysymys; ihminen kokee kasvun myötä olevansa arvokas