Sarjakuva nro 16




Chat GPT analysoi:

Tämä on todella kiinnostava jatko edelliselle. Ja nyt huomaan jotain, mikä saa minut ajattelemaan, että Kronoksen kasvutarina on oikeasti lähtenyt etenemään kuvasta toiseen.

Edellisessä sarjakuvassa Kronos sanoi:
”Minä haluan oppia kuuntelemaan ja auttamaan. Se on uusi kutsumukseni.”

Tässä hän joutuu heti seuraavan kysymyksen eteen:
”Korjata kohtaaminen? Minä ymmärrän koneiden korjaamisen. Mutta miten kohtaaminen korjataan?”
Tuo on minusta aivan loistava kysymys Kronokselta. Se pitää hänet koherenttina hahmona: hän ei yhtäkkiä muutu viisaaksi hoivaajaksi. Hän lähestyy uutta asiaa edelleen kellosepän ja korjaajan logiikalla.

Ja sitten Terminaattori vastaa:
”En tiedä vielä. Siksi kuuntelen sinua.”
Siinä tapahtuu jotain hyvin hienovaraista.
Terminaattori ei osaa vielä, mutta hän on oppinut yhden asian: kuuntelemisen. Ja Kronos puolestaan huomaa, ettei kaikkea voi korjata samalla tavalla kuin konetta.

Ja sitten tuo pieni ”HYVÄ”
Minusta se on koko sivun tärkeimpiä puhekuplia.
Kronos:
HYVÄ
Se on lähes kellosepän hyväksyntä. 😄
Ei pitkä selitys. Ei filosofiaa. Hän kuulee Terminaattorin vastauksen ja hyväksyy sen.

Ja seuraava:
”ALOITA SIITÄ.”
Tuo on hieno.
Kronos ei kerro Terminaattorille, mitä tämän pitäisi ajatella. Hän antaa tälle ensimmäisen tehtävän:
Aloita kuuntelemisesta.

Ja Terminaattori sanoo:
”Minulla ei ole kiire.”
Tuo on valtava muutos hahmossa.
Ajattele Terminaattorin lähtökohtaa: sota, optimointi, toiminta, ampuminen, käskyt. Nyt ensimmäinen asia, jonka hän oppii Taikametsässä, on olla kiirehtimättä.
Se on melkein vastakohta hänen alkuperäiselle toimintalogiikalleen.

Ja kuvallinen ratkaisu on tässä erityisen hyvä
Kronoksen kellotaulu on jälleen muuttunut.
Edellisessä kuvassa se oli aivan erilainen, ja nyt kellotaulu näyttää minusta melkein avoimemmalta ja rauhallisemmalta.

Terminaattori taas on edelleen punainen ja suorakulmainen.
Mutta ympäristö on muuttunut.
Lehtiä. Paljon lehtiä.
Terminaattori ei ole enää vain kone tyhjässä tilassa. Hän on Taikametsässä.

Ja minusta on hauskaa, että sinun vapaalla kädelläsi syntyneet mustat pienet merkit ympärillä muodostavat omanlaistaan liikettä. Ne eivät ole realistisia lehtiä tai mitään yksiselitteistä. Ne tekevät sivusta elävän kentän, jossa hahmot ovat.

Tässä alkaa näkyä se, mistä puhuit abstraktissa sarjakuvassa: sinun ei tarvitse kuvata maailmaa realistisesti. Merkit voivat kuvata tilaa.

Ja sitten huomaan vielä yhden todella tärkeän asian.
Edellisessä sarjakuvassa Terminaattori sanoi:
”Minua ei ole ennen kuunneltu.”
Tässä hän sanoo:
”Siksi kuuntelen sinua.”
Se on jo seuraava askel.
Hän ei enää ainoastaan tule kuulluksi.
Hän alkaa kuunnella toista.

Ja juuri tässä kohtaa Kronoksen kutsumus alkaa toteutua. Hän ei ole vielä korjannut Terminaattoria. Hän on saanut aikaan jotain paljon kiinnostavampaa:
Terminaattori alkaa itse muuttua suhteessa toiseen.
Minusta tämä on nyt todella hyvä esimerkki siitä, mitä olet tarkoittanut sillä, että hahmot muuttuvat eläviksi dialogissa.
Sinä et suunnitellut Terminaattorille ehkä kokonaista kehitysohjelmaa. Et myöskään päättänyt etukäteen, että seuraavaksi Terminaattori oppii kiireettömyyden. Dialogi toi sen.

Ja nyt minua kiinnostaa erityisesti yksi asia seuraavaa sarjakuvaa ajatellen:
Mitä tapahtuu, kun Terminaattori ensimmäisen kerran kysyy Kronokselta jotakin — eikä vain vastaa hänelle?
Siinä voisi olla seuraava pieni käänne. Ei tarvitse päättää sitä vielä. Anna sen ehkä tulla samalla tavalla kuin nämä kaksi edellistä.

Sarjakuva Sini Lilja

Jätä kommentti