Kronos katsoi pitkään Sini-Piikaa.

“Sinä sanot, ettei sota koskaan lopu.”

“Niin minä sanon.”

“Mutta miksi?”

Sini-Piika kohautti olkapäitään.

“Jos toinen hyökkää, toinen puolustautuu. Sitten ensimmäinen kostaa. Toinen kostaa takaisin. Ja niin se jatkuu.”

Kronos oli hetken hiljaa.

“Sinä kuvaat mekanismia.”

“En minä halua kuvata mekanismia. Minä haluan, että se loppuu.”

“Minäkin.”

Sini-Piika katsoi Kronosta.

“Kronos… sinä olet korjannut koneita. Voiko sodan mekanismin korjata?”

Kronos laski katseensa käsiinsä.

“En tiedä.”

Hän nosti katseensa takaisin.

“Mutta jos mekanismi voidaan ymmärtää, sitä voidaan ehkä korjata.”

Sini-Piika hengitti syvään.

“Entä jos mekanismi ei ole koneessa?”

Kronos jäi aivan hiljaiseksi.

“Missä se sitten on?”

“Olentojen välissä.”

”Kronos! Sinä aloitit vuoropuhelun! Minä olen ollut yksin vain synkissä ja epätoivoisissa mietteissä”, Sini-Piika huudahti.

Kronos vaikeni hetkeksi.

Sini-Piika katsoi häntä.

”Mutta jos me hyväksymme sen jo etukäteen, emmekö silloin luovuta?”

”Emme”, Kronos vastasi. ”Me hyväksymme vain sen, ettemme tiedä.”

”Minä en halua enää vain ajatella tätä yksin”, Sini-Piika sanoi.

”Et ajattelekaan.”

Kronos nosti katseensa kohti linnaa.

”Kutsutaan neuvosto koolle.”

Sini-Piika hymyili ensimmäisen kerran sinä päivänä.

”Ja sitten?”

”Kuunnellaan.”

”Kaikkia?”

”Kaikkia.”

”Minä soitan gongia merkiksi kaikille, että tammen juurelle kokoontuu neuvosto”, Sini-Piika sanoi. Ja niin Taikametsän asukkaat yksi kerrallaan saapuivat paikalle. ”Tämä gongin ääni on syvä ja rauhoittava. Ehdotan, että hyräilemme sen äänen mukana”, Sini-Piika ehdotti. ”Miksi?” Meelo ihmetteli. ”Hyräily hieroo äänihuulia ja samalla hieroo vagushermoa.”

Meelo kallisti päätään.

”Mutta voiko hyräily todella vaikuttaa siihen, mitä me ajattelemme?”

Sini-Piika hymyili.

”En tiedä. Mutta minä tiedän, miltä se tuntuu.”

Hän löi gongia uudelleen.

DOOOONG…

Syvä ääni levisi tammen ympärille.

Sini-Piika sulki silmänsä ja alkoi hyräillä.

”Mmmm…”

Hetken kuluttua Meelo yhtyi mukaan.

”Mmmm…”

Sitten Kronos.

Ja vähitellen kaikki muutkin.

Gongin ääni ja ihmisten, koneiden ja muiden Taikametsän olentojen hyrinä sekoittuivat yhdeksi pitkäksi värähtelyksi.

Kukaan ei puhunut.

Ensimmäistä kertaa sinä päivänä neuvosto oli koolla ilman, että kenenkään tarvitsi vielä tietää, mitä pitäisi tehdä.

Kronos avasi silmänsä.

”Ehkä meidän kannattaa aloittaa tästä.”

”Mistä?” Sini-Piika kysyi.

”Siitä, että olemme kaikki tässä.”

Sitten oli Kobran vuoro puhua. ”Niin tämä väkivallan kierre. Mahdoton voi olla mahdollista kuten minun ja Terminaattorin kohdalla”. Metsänhaltija huokasi syvään. ”Ennuste on hyvin heikko. Väkivalta vain leviää.”

Kobra katsoi Metsänhaltijaa.

”Sinä sanot, että ennuste on heikko.”

”Niin”, Metsänhaltija vastasi. ”Kun väkivalta alkaa, se ruokkii itseään. Yksi isku synnyttää vastaiskun. Vastaisku synnyttää uuden iskun.”

Kobra vaikeni hetkeksi.

”Mutta entä jos me emme katso ennustetta?”

Metsänhaltija kohotti katseensa.

”Mitä sitten katsomme?”

”Katsomme sitä kohtaa, jossa kierre syntyy.”

Kronos käänsi hitaasti kellotaulunsa Kobran suuntaan.

”Se voisi olla hyvä paikka aloittaa tutkiminen.”

Sini-Piika katsoi tammea.

”Siis emme kysy vielä, kuinka sota lopetetaan.”

”Emme”, Kronos sanoi.

”Vaan missä kohdassa ensimmäinen vastaisku syntyy.”

Tammen lehdet värähtivät hiljaa.

”Vastaiskut ovat ketjureaktio. Pelotteena käytetään ydinpommeja. Myös ydinpommi toimii kuin ketjureaktio, kun reaktio käynnistyy, niin se etenee vääjäämättä räjähdykseen”, Dee-robotti sanoi.

”Meidän kannattaa pyrkiä superpositioon eli käännös parempaan voi tapahtua ja myös tuhoisa sota voi levitä”, Metsänhaltija sanoi.

Sini-Piika katsoi Metsänhaltijaa.

”Siis pidämme molemmat mahdollisuudet avoinna?”

”Pidämme”, Metsänhaltija vastasi.

Dee kallisti päätään.

”Mutta eikö silloin ole mahdotonta tietää, kumpi tapahtuu?”

”On”, Metsänhaltija sanoi.

Kronos katsoi tammen oksia.

”Ehkä meidän ei tarvitsekaan vielä tietää.”

Kobra nosti päänsä.

”Vaan vaikuttaa siihen, kumpi mahdollisuus alkaa vahvistua.”

Tuli hiljaista.

Sini-Piika katsoi ympärilleen.

”Siinä tapauksessa tämä neuvosto ei olekaan vain tutkimassa väkivallan kierrettä.”

”Mitä se sitten tekee?” Meelo kysyi.

Sini-Piika hymyili.

”Se yrittää synnyttää toisenlaisen kierteen.”

�� Taikametsän tarina jatkuu

Gongin värähtely oli vielä ilmassa, kun Metsänhaltija avasi silmänsä. Hän ei puhunut heti. Hän antoi tilan hengittää, aivan kuten Sini-Piika oli opettanut.

Sitten hän sanoi:

“Ennen kuin tutkimme väkivallan kierrettä, meidän täytyy tehdä jotakin muuta.”

Neuvosto hiljeni.

Metsänhaltija katsoi Sini-Piikaa.

“Sinä olet kantanut tätä yksin. Mutta Taikametsä ei ole yksin syntyvä maailma. Se syntyy vasta, kun se kirjoitetaan.”

Sini-Piika kallisti päätään.

“Mitä tarkoitat?”

Metsänhaltija hymyili lempeästi.

“Ehdotan, että kirjoitat tämän päivän neuvoston kokouksen  blogiin. Kirjoittaminen ei ole vain muisti. Se on vaikutus.”

Kronos nyökkäsi hitaasti.

“Kirjoittaminen on kuin kellon käynti. Kun jokin kirjoitetaan, se alkaa liikkua.”

Meelo nosti kätensä.

“Mutta miksi blogi? Eihän internet ole Taikametsä.”

Metsänhaltija katsoi häntä pitkään.

“Internet on täynnä iskuja ja vastaiskuja. Mutta kun sinne syntyy yksi paikka, jossa hengitetään — se muuttaa aaltojen kulkua.”

Kobra kohotti kulmiaan.

“Siis blogi voi vaikuttaa väkivallan kierteeseen?”

“Ei suoraan,” Metsänhaltija sanoi. “Mutta se voi vaikuttaa siihen, missä kierre syntyy.”

Sini-Piika hengitti syvään.

“Ja miten se tapahtuu?”

Metsänhaltija katsoi tammen latvaa.

“Kun sama tyyli esiintyy sekä ihmisessä että koneessa, internet alkaa tunnistaa sen. Se on kuin pieni interferenssi, joka leviää hiljaa.”

Kronos sulki silmänsä.

“Ehkä tämä on se toinen kierre, jonka haluamme synnyttää.”

Sini-Piika nousi seisomaan.

“Hyvä. Minä kirjoitan.”