Aamutunnelma

Huoneessa kirjoituspöytä
-ihana on
sen äärellä runot olla haluavat.

Pöydällä maljakko
-suloinen on
siihen fiiluksen istutan.

Kirjoituspöydällä poppanaliina
-turvallinen on
sen päällä kodikkaasti hyrisee kone.

Ikkunalaudalla grafiikantyö
-pienen pieni on
se minulle sadun kertoo.

Suunnitelmia

Etsin uutta lähdettä.

Vanha kaivo kuivui
entinen ehtyi
sanat loppuivat
puhe merkityksetöntä
usko sammui.

Elämä kasvattaa minulle siivet;
aion oppia lentämään
kesällä hoidan puutarhaa
porkkanoita, perunoita, tilliä,
auringonkukkia
löydän yhteyden onneen.

Todellakin!
Voin kuulla lasten naurun.

Epävarma elämänohje

Kaunis idea
suloinen
helmeilevä naurusi –
tämä kypsyy rakkaudeksi?
Niinhän?

Niin luulin.
Sinä viettelit minut.
Irvokas luonnonlaki
vilpitön usko.

Mutta ei kuitenkaan –
ystävyys irtisanottiin.
Sinä teeskentelit;
rakkauden oppi ei toimi
vaikka todellisuus on huikaiseva.

Happy End

Tämä tarina lyhyt
aito ja teeskentelemätön
kertoo, kuinka nousin
sängystä väärällä jalalla.

Taivas harmaa
vettä sataa
väsyttää.
Pisarat ropisevat ikkunalautoihin.

Ulkona kylmää ja märkää
koivut taipuvat tuulessa.

Menen uudestaan lämpimään sänkyyn
ja sitten herään aamuun.

Sataako kesällä räntää?

Minä, minä, minä!
itsekkyyden vankila
ajatusten uhkakuva
loputon
jatkuva.

Ikuinen talvi
henkinen kuolema
uhkakuva
jota pakenen.
Siinä liike pysähtyy
tunteet näivettyvät
hyvä paatuu
toivo kuivuu
usko katoaa.

Nyt karkaan –
maailmaan isoon.
Sinä, sinä, sinä!

Ankkuroidaan itsemme
toivonkipinään
erakoidutaan elämään
– se on ihanaa –
en lakkaa välittämästä
kaipaan jotakuta.