”Vaikerrus” (runo)

Vaikerrus

Yhtäkkiä onkin elämän ilta;
kiitos kohtalolle risuista ja ruusuista!
Nyt on pattitilanne – apua!
Tästä ei tule mitään – seis!
Paiseet ovat kipeät…
Nyt on kerrassaan vaikeaa.

Maan päällä on huomattava rakkauden vaje.
Lähimmäinen ei tuntenut minua.
Maapallo nukkuu sikeästi silmät ummessa;
pitäisi nopeasti havahtua.

Tahtosi, Paratiisinisä
on seikkailu ja taistelu.

”Uskontunnustus” (runo)

Uskontunnustus

Synnytän sinut
mielikuvituksessani, sillä
olet alitajuntani
hedelmä.
Kasvatan intuitiotani, ja
se kertoo totuuden
jumalkipinästä.

Sydämeni jumala on
rakkauteni.
Johdata minua,
seuraan sinua, vaikka
sydämeni särkyisi.

”Minä kysyn…” (runo)

Minä kysyn…

Ainakin kaikki toimii loistavasti, sillä
universumin ihmeellinen elinvoima
keinuttaa ja kieputtaa minua.
Tilanne on varsin hämmentävä.
Minua odottaa pitkääkin pitempi ja ihana kohtalo.
Onneksi voin suunnistaa auringon avulla
ja tietysti yöllä kuljetaan tähtien mukaan.

Onko tarkoitettu, että rakkaus syleilee minua?
Kyyneleitä oli yhden varvin verran;
eipä ole mielen päällä enää yksinäisyyttä.

Keijukainen on ylellisen pitkästynyt;
täällä yksi pieni merennneito sukeltelee ulapalla.
Kaikki olikin jotain ihan muuta.
Eilinen oli ikuisesti tärkeä päivä.

Suunnittelen tulevaisuutta, jos siltä tuntuu.
Aurinko elvyttää ja virvoittaa kaikki voimani
ja Sinä vastaat minulle…

”Kiva nähdä taas!” (runo)

Kiva nähdä taas!

Hei! Mahtavaa! Vau!
Hyvää huomenta, rakkaani!
Mielikuvitukseni luo sinisen taivaan ja
sinut siellä olemassaolevaksi.
Suloiset unoset tuudittivat minut
sateenkaaren keinuun.

Varmaan mikään määrä johdatustasi
ei ole liikaa.
Ah! Ihanaa! Tasapainoilen
autereisen onnen kanssa.
Pisara tahtoasi muuttaa kaiken;
uudestisyntyminen on kova juttu ja
tästä lähtien aion olla onnellinen.

Karvas kalkki onkin loppupeleissä
makoisa kokemus.
Elvyn kuin kuoriutuva perhonen kotelostaan.
Olen levännyt yhden aioonin.