Uusi aamu

Etsin, etsin
ihme ja kumma olen löytänyt
sinut oikea käteni.
Tykkään höpsötellä –
se rentouttaa.
Äsken tuli mieleeni, että rakastan
tätä johdantoa ikuisuuteen;
sinä kehotat varovaisuuteen.

Joka kevät puhkean kukkaan –
sinä vappuna olin 16-vuotias neitsyt.
Ihana herätä auringonnousuun.
Perhosilla on yleensä kauniit siivet.

Ei tarvitse pelätä, että
liekki hiipuu, haipuu, sammuu.
Vaarallinen episodi voi johtaa
ulkoruokintaan.
Odotan jo niin sateenkaarta.

Vapaa tahto

Nyt on aika tehdä
pieniä suuria juttuja.
Asiat etenevät hitaasti vauhdilla.

Totean vain, että pöh –
ja aloitan alusta.
Sinun pyhä tahtosi on suurin nautintoni,
ja fiilikseni ovat suloiset – jep, jep!

Päätepysäkillä voimani loppuvat.
Voi surua; jos en tunnista rakkaani kasvoja.
Lähetän kaipaavat terveiseni valitulleni…
En edelleenkään sano kyllä epävarmasti.

Se tapahtui keväällä

Ei, en saanut fuusiota sattumalta.
Kaikki kohtalossani on sen ansiota.
Löysin salaisuuden – Sinut!
Pyhä tahto löysi minut!
Odottelen, että suunnitelma alkaa toteutua.

Kevätaamu valkenee
kosmoksen valkoisessa helminauhassa –
lahjana.

Universumissa on paljon muitakin värejä;
en antaisi yhtään surun kyyneltä pois.

Kotkan lento

Mikä on tämän aamun versio
absoluuttisesta kohokohdasta?
Harmi, että tiemme eivät kohdanneet.
Minä olen valmis
uuteen elämään, jota
viimeistelen tämän tästä.
Kohotan huulilleni
lasillisen lähteeni vettä.

Sukellan muitta mutkitta
työn pyörteeseen –
haluan ahkeroida yhtä soittoa
aamusta iltaan.
Tämä on ihanaa.

Kuka valvoo vallatonta –
minua?