Kirous

Kuin en olisi kiinni
lamassa
kyvytön olisin
tästä mitään tule.
Kansa huutaa: ”Voi!”
Minä irvistän.

Marraskuun musta ensiräntä
muistot
takana edessä.
En tiedä mistä haaveilla
– menneestä?

    Minä olen Herra!

Olen löytänyt jalansijaa;
se ei paina grammaakaan.

Eräänä aamuna nauroimme makeasti…
LOL, LOL, LOL…
Ihanasti pitkään, kuplien kippurassa;
ilman mitään syytä… tai no…
Olin ostanut TV-shopista rintaliivit.
Nauroimme, nauroimme…
meistä se oli kiva episodi.

Olen löytänyt arvoasteikon,
korkein on vähäarvoisin.
Minä olen piika, pikku piikanen
sellainen muura-muurahainen
ahkera olla tahdon.

Kuoriutuminen

Tu-tu-tun-tun-ne; tuli-tunne,
että tämä toukka ei osaa koteloitua.

Tu-tu-tu-li, tuli-tunne, että
a/ se halusi olla Neitsyt
b/ se onkin Kuningatar
c/ mutta se niin haluaa muuttua Muurahaiseksi
ja tehdä ahkerasti työtä.

Mutta aivan yhtäkkiä, yhdessä yössä.
Ihan rauhallisesti
karjahtelee: YEAH !
”Minä näen.”

Isänpäivä 2013

Kävelen hiekkatiellä
kutsumusta seuraan
reitti on vapaa.

Loka… Marras… Joulu… Tammi…
Kaste herättää kevään aikanaan.

Sisäinen Inspiraatio on kissankello;
kuiskaa hiljaa
”Tahdotko Pyhää Voimaa –
surutonta kuin kedon kukkaset?”

Varjojen maa

Marras maa – lehdet putosivat
varteni kuuntelee
mahlan kohinaa.

En ole Kuoleman Valittu,
joka kukoistaa, lakastuu, maatuu.

Olen Elämän Puu
sille antautuen
jokaisena armon aamuna.

Kesä meni – kohta hrrr… hrrr… horror
kylmä talvi.
Rannalta kerään kaisloja maljakkoon.

Olen loukannut häntä.
Laitoin kukkahattuhyllylle
kuolkoon siellä
saarnaa kuunnellaan syntymästä hautaan.

Ikuinen kuolemattomuus olkoon oppimme
nuoret ruumiimme nautintomme.
Minähän rakastan sinua!
Olet suloinen.
Kenenkään paikka ei ole
hattuhyllyllä,
ei todellakaan.

Te maailman myriadit orjat
routaisessa ikitalvessa –
tulkaa tänne kotkanpesään.