Ihmeellistä!

Kukanpäivänä nuput aukeavat
ja salaisuus selviää
kaikki ratkeaa ilman tuskaa
vaadin paljon
mullistavaa sellaista välähdystä
mahdanko löytää tuota uutta ja ihanaa
inspiraatiota kaiken muuttavaa?
pääsenkö äärirajoille?
sisälle luomisen ytimeen?

Valloitan ateljeen ja
ryöstän sieluni ihmeellisen
kaivoni syvän, raikkaan ja neitseellisen
ja juon ja juon vettä innoittavaa
oi voi, mä silloin riemusta ratkean
uusi taiteeni sarastaa ja
kohta jo kukoistaa
lähteeni pulppuaa.

Lukko on murrettava
ovi apposen auki avattava
sekä valoa, valoa, varjot kaikki
kesän sisälle päästän.

Pesän uuden rakennan
pienen, pehmeän
sinne sinut sisustan
hymyile vaan!
onni puutarhassa taapertaa.

Odotettu vieras

Tänään on ilmassa taikaa
odotan ihmettä
vähäpätöinen olen
ehkä muurahainen
mutta kuitenkin kiva likka
minkä takia nimeni mainittiin?
luulen:
ääneni on heinäsirkan varmaan.

Väinämöinen pilvissä jyrisee
suuttuessaan salamoita iskee
talviunilta heräsi
sateenkaaren asukkaat
luokseni maahan tipahtivat
Väinämöinen heistä rakkain on.

Lakaisen lattian ja kodin koristan
herran tänne
tervetulleeksi toivotan
taloni hormi kunnossa on
takkatulen äärellä
mies minulle tarinoi
tämä aamuun asti kestäköön
– en pane vastaan
kauan sanat eläköön.

Totuuden paikka

Kylläpä toden totta
pelaan tämän ottelun loppuun asti
pisteitä en laske
annan lahjaksi
vastaanotan ilmaiseksi
ovatko pelin säännöt totta?
totta totisesti!

Viskaan pelikentälle
sitä sun tätä
onko mailan varressa kukaan?
missä maali?

Voi sentään;
eihän peli vaan kesken lopu?
aurinko vielä pitkään palaa
kaikki loppuu
lopulta sammuu ja sulaa
ikuiseen ja pimeään jääkauteen?

Putsaako tämä peli pöydän
putipuhtaaksi vai
rutiköyhäksi?
joka äijä tuupertuu
ja maatuu, pois kaatuu
ja minä motkotan:
tämä tapaus ei voi olla
näin kylmä
lopputulos on onneksi epäselvä

Teen siirron laudalla
kysyn neuvoa auringon valolta
se ei valehtele,
kuinka peli päättyy
ei, ei!
jossain on Paratiisi
missä?
kaukaisella tunturilla?
pienellä saarella?
jossain!

Hamekangas

Unessa näin hämähäkin seitin
sepitin tarinan kodista
nukuttiin yhdessä
pienessä talon kellarissa.

Kahvia hörpittiin
kun aamuaurinkoa kehuttiin
tällainen tapa vaan on
ja hämähäkin seittiä ihmeteltiin
– oliko tullut saalista?

Kunpa seitistä hameen saisin
ja hämähäkki sen kutoisi
koristeeksi kastepisaroita
laittaisi lasihelmiä hohtavia
valoa heijastavia
loimet ja kuteet  hienot
hämähäkin kangaspuissa
nyt saa hämmästellä.

Elän parasta aikaa

Etsin uusia hermoratoja
rannalta löytyy
kaikenlaista.

Erään Jessen kanssa
kiva keräillä
tehdä erilailla
yhdessä tassutella
ja suukotella
aarteita etsiskellä
reittejä uusia
hermoratoja jänniä, ihania.

Vähän pientä seikkailua
kaksi sydäntä yhdessä
nytkin taas kevään ihme;
sinä ja minä.

Rikkaruohoja ei kitketä
kerätään kaikki talteen
mitään ei rikota
näyttää hyvältä
oikea teko – on hieno apaja tämä!

Toukokuun valo suloinen
vihreät koivut herkät
syntyvät taas uudelleen
lehdet pienet typykät.

Mä olen kiitollinen
– ja sitten päivällinen –
vain vähän tarvitaan
suolaa ja perunaa
kaikki lahjaksi…
kuinka jaksankaan?
kaikki hermoradat
jännät, ihanat
reitit uudet
sun kanssa, mun kanssa.

Eri osoite

Help! Help! Auta! Auta!
Poliisi hei! Eikö kukaan auta?
Kuka lakia lukee?

Sinä olet ja minä olen.
Kannattaa olla järkevä.
Jees! Kyllä!
Muuten kaikki tyssää!

Juhannus tulee ja menee.
Hassu juttu…
tavallinen tarina.
Unta vain?
Sinä katosit.