8 thoughts on “’Sinipiian filosofia’

  1. Hieno työ! Kiinnostavaksi sen tekee pystypalkin millilleen oikea viistous. Sini, minkä värinen se on? Ei syytä huoleen -kynällä vedetyt tanssilliset heiluvat ”helmat” ovat naisellinen kevennys maskuliiniselle olemassa olon obeliskille.
    Anita

  2. Milläs minä pääsen taivaaseen?
    Pyörälläkö vinhasti polkien?
    Autollako ajan vaiko raketilla meen?
    Milläs minä pääsen taivaaseen?

    Tuossa yllä alkua eräälle uskonnolliselle hömppä-kappaleelle. Ja vastaus:

    Aa, Bee, Cee,
    Kis kävelee,
    tikapuita pitkin taivaasee.

    Sinin filosofia on kauniisti laatoitettu polku Taivaaseen. Ehkä sinne mennään hyppäämällä ruutua hyvin yksinkertaisin kaavoin.

  3. Sekä kuva että runo puhuttelevat, erikseen ja yhdessä. Kohinan keskeltä nousee torni – ajattelin aluksi että sillä on jotain tekemistä Pisan tornin kanssa. Sitten tuli mieleen Baabelin torni. Puhutaanko me eri kieliä, toisiamme ymmärtämättä? Tuleeko kirous, hajaantuuko väki? Tuosta viistoudesta syntyy jännite – jotenkin torni on silti rauhallisen oloinen. Ihanan värinen tausta, minäkin mietin, näyttääkö se luonnossa samalta. Arvoituksellinen, mutta voimakas työ.

Jätä kommentti kikka Peruuta vastaus