Taikametsässä on aamu. Yhtäkkiä Sini-Piika havahtuu siihen, että hän on nukkunut tavallista pidempään. Hän huolestuu. Entä jos Metsänhaltija on jo tullut tammen luo ja hän luulee, että Sini-Piika on unohtanut tapaamisen. Nyt äkkiä mekko päälle. Nyt ei ole aikaa syödä aamiaista. Sini-Piika kiirehtii puutarhaan. Mikään ei ole muuttunut. Kaikki on hiljaista. Linnut eivät laula. Tuuli ei soita puiden oksia. Ei näy ketään. Taas näkyy uusi kivi. Uusia kiviä on viime aikoina ilmestynyt paljon. Ja kun kivi ilmestyy, niin olento häviää.

Hieman hengästyneenä Sini-Piika saapuu tammen luo. Metsänhaltija istuu tammen juurella. Ja samalla Sini-Piika kuulee, kuinka Metsänhaltija yskii ja yskii. ”Metsänhaltija! Sinä olet sairastunut! Yskäsi kuulostaa keuhkokuumeelta.” Metsänhaltija nostaa katseensa ja yrittää sanoa jotain, mutta yskänpuuska vie sanat. ”Nyt minä hoidan sinua. Käyn valmistamassa hunajateetä ja tuon mukani lämpimän villapeiton.”

Hetken kuluttua Sini-Piika saapuu hunajateen ja villapeiton kanssa. Ensin peitto laitetaan Metsänhaltijan hartioille ja sitten hän alkaa varovasti juoda parantavaa teetä. Metsänhaltijan katse on huolestunut. Yskä alkaa helpottaa niin, että Metsänhaltija pystyy puhumaan lyhyin lausein. ”Sini-Piika! Nuo kivet puutarhassa. Tiedätkö mitä ne ovat?” Sini-Piika pudistelee päätään. Hänelle on tullut sellainen ajatus, että Taikametsän asukkaan sydän on muuttunut kiveksi. Metsänhaltija nyökkää: ”Juuri näin! Mutta sinä et voi yksin herättää kivisydämiä.” Sini-Piika tarttuu Metsänhaltijan käsiin (ja nyt kädet olivat lämpimät): ”Tuletko herättämään niitä minun kanssani?” Metsänhaltijan katseessa on toivoa. Sitten Sini-Piika sanoo, että ensin Metsänhaltijan täytyy parantua keuhkokuumeesta.

Tammi oli ollut hiljaa ja kuunnellut Sini-Piian ja Metsänhaltijan lyhyitä lauseita. Sitten tammi kutsui tuulen paikalle ja tammen lehvästö alkoi ihanasti suhista. ”Kuuletko Metsänhaltija! Kukaan ei pärjää yksin! Myös tammi ja tuuli tarvitsevat toisiaan. Tuosta yhteistyöstä on syntynyt metsän sävelmä.” Sitten tammi sanoi heille, että hänen puuterapiaansa kuuluu myös lehvästön sävelien kuuntelu. Metsänhaltija tuntee ensimmäisen merkin elpymisestä. ”Tässä on niin hyvä olla vieressäsi tammen juurella.”

Tammi alkoi puhua. Mutta ei tavallisesti. Tuuli kiemurteli lehvästössä ja pitkästä, pitkästä aikaa Metsänhaltija tunnisti metsän kielen. Sini-Piika huomasi jotain: ”Ymmärrätkö, mitä tammi puhuu nyt meille?” ”Kyllä, minä luulin, että olin lopullisesti menettänyt kyvyn kuunnella metsää. Sen takia varmaan sairastuin keuhkokuumeeseen. Mutta nyt minä kuulen jälleen.”

Metsänhaltija painaa korvansa tammen runkoa vasten. Hunajatee, villapeitto ja tammen rungon ääni voimistavat Metsänhaltijaa. Hän on vähän kärsimätön ja haluaisi heti ryhtyä töihin kivisydänten pelastamiseksi. Mutta silloin sekä tammi että Sini-Piika yhteistuumin sanovat, että Metsänhaltija on vielä toipilas. ”Laita pääsi tähän pehmeään nurmeen ja minä laitan peiton päällesi. Nyt sinun täytyy totella Sini-Piikaa ja nukkua hetki.”