Uusi aamu

”Olen niin hämmästynyt, että
saan olla Tuonelan virran
rannalla, kuoleman laaksossa.”
Muukalainen oli kirjoittanut
Villa Tuonelan vieraskirjaan:
”Hän ei ole kuollut, ei hän nuku,
hän on juuri herännyt elämän
unesta!” Nyt on tilaisuus kokea
kaiken loppu. Ihmeellistä on
vain se, että keväällä on aina
ylösnousemus. Ja juuri täällä
Tuonelan virrassa minäkin
heräsin elämän unesta, Jumalan
Tyttö ajattelee. ”Olen niin
kiitollinen ja onnellinen.”
Virran rannalla on vanha,
ränsistynyt Villa Tuonela,
residenssi Jumalan Tytölle,
Väinämöiselle ja Paratiisin
Käärmeelle. Kaikki kolme tekevät
työtä. Joella asutaan vain
marraskuussa. Silloin lehdet
maatuvat ja maa on martona.
Tuonelaan tulevat kaikki, jotka
ovat heränneet elämän unesta
ja löytäneet virrasta
näkinkengän valkoisen helmen.

Tytön salaisuus

Ulkona käy syksyinen
pohjoistuuli, joka on Jumalan
Tytön hengenheimolainen.
Jumalan Tyttö tarvitsee
väkevän inspiraation,
sillä on vaikea olla
kuningatarmehiläinen;
tyttö luo yhden munan
joka yö. Inspiraatio on
kaukaisen tähden kajoa.
Pilvet pois, pilvet pois!
Valo on niin hento ja niin
särkynyt, tuikkiva. Tuo tähti
on muuttanut Jumalan Tytön
sydämeen.